Aamulla äkkiä ylös, jogurtti naamariin, vaatteet niskaan ja menoks kohti koulua. Yhdeltätoista Nikolle viettään päiväunien merkeissä kaksi hyppytuntia ja taas kouluun. Kiireellä kotiin, meikit naamaan, vaatteiden vaihto ja Annikan luokse kahville. Kahvittelun jälkeen kohti Seurista ja loppuilta kahvien keittelyn, kuppien keräilyn ja siivoilun merkeissä. Puoli yksitoista vihdoin kotona ja nyt tuntuu hyvälle! Hirveen kiirus päivä muttei ollenkaan huono. Aloin miettimään ylipäätänsä päiviä. Sitä, mikä on hyvä päivä ja mikä ei.
Koulussa piti tehdä kirjoitus vihkoon aiheesta "minun täydellinen päiväni". Kirjoitin sen jota kuinkin näin:
"Herään aamulla itsekseni noin klo 11 aikoihin. Sen jälkeen limusiini tulee hakemaan minut ja vie studiolle nauhoituksiin tulevan levyn vuoksi. Sen jälkeen menen ystävieni/mieheni kanssa päivälliselle kaupungille, josta jatkan matkaa shoppailen uusia vaatteita tai kenkiä. Kello neljän aikoihin olen varannut kampaajan ja meikkauksen iltaa varten. Minulle on keikka Helsingin Hartwall -areenalla suurelle yleisölle. Odotan sitä niin innolla. Keikka menee loistokkaasti ja jatkan matkaani iltaa viettämään ystävieni kanssa. Nukahdan lämpimään kevätyöhön, omaan kotiin."
Olisiko täydellinen päivä sitten minulle juuri oikeasti tuollainen, jos saisin sen päättää? Jos rahaa olisi riittämiin ja musiikkiura noin edennyt, niin miksei se voisi olla totta. Mutta enemmänkin kyseisestä päivästä saa sellaisen kuvan, että täydellinen päivä merkitsee minulle paljon tekemistä, kaiken saamista. Yhtälailla voin ajatella sellaisenkin päivän täydelliseksi, jossa makaan sohvalla katsoen viidettä kertaa sinkkuelämää -tuotantokautta, mutustan keksiä ja juon kahvia. Ehkä joku saattaisi olla vieressäni ja nauraisi kanssani. Sitä on vaikea määritellä, mikä olisi minulle "juuri Se täydellinen". Mutta tuskin sitä tarvitseekaan. Onhan sitä hyvä näinkin. Olla joskus menossa , tai sitten ihan vaan kotona.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti