En tiedä enää mitä ajatella.
Lähinnä kauhistuttaa, että olenko tosiaan tullut "siihen ikään" että on aika hankkia lapsia?
Vai ovatko ajatukset ja tavat muuttuneet, jonka johdosta me vain teemme aikaisemmin lapsia?
Ja onko niillä lapsilla jo 13 viikkoisena facebookissa profiili, sillä kuvia postataan jo siitä lähtien. Tämä kaikenlainen sometus..
Tapasin viikonloppuna lapsuudenystävääni, joka kommentoi tätä aihetta näin: "etkö sä Lilli ole aina halunnut lapsia nuorena?"
Mietin hetken, ja vastasin myöntävästi. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että haluaisin lapsia nyt. Pikkuinen pallero olisi vain tiellä -jos näin rumasti voi sanoa- ja toisekseeen, minulla on jo ihan tarpeeksi tuo karvakasalapsi ja sen kommellukset.
Haluan kyllä lapsia nuorena, mutta olenhan minä nuori viiden vuoden päästäkin, eikö?
"Täytyy olla itse vahva ja osattava arvostaa itseään, ennenkuin sitä arvostaa toista ja on tukena ja turvana"
Koska sitä sitten on valmis ja tarpeeksi aikuinen hankkimaan lapsen ? Yhden uutisen linkki vei minut kyseisen äidin blogiin,
jossa hän oli kohdannut kommentteja siitä, kuinka teiniäiti hän on. Jos oma äitini saisi nyt 50 -vuotiaana lapsen, häkeltyisin varmaan yhtä paljon kuin hän siitä, että minä olisin ollut 17 -vuotiaana raskaana. Mutta mikä se aika on, millä välillä lapsenteko on normaalia ja yhteiskunta sen hyväksyy mukisematta ?
Hoidin reipas kuukausi takaperin kahta pientä lasta, joista toinen oli 2-vuotias, ja toinen alle vuoden. Vanhempi oli niin huomionhakuinen, koko ajan tuli katsoa hänen tekosiaan ja taputettava tai seurattava katsomaan uutta pinkkiä vyötä. Nuorempi oli oppinut juuri konttaamaan ja laittamaan kaiken maailman murut nurkista suuhunsa. Voitte kuvitella, kuinka ympäri juoksin, että kummallakin olisi mukavaa eikä suuhun kulkeutuisi mitään sinne kuulumatonta. Neljä tuntia myöhemmin astuessani autoon ja mennessä kotiinpäin olin aivan poikki. Huokaisin vain että "onneks mulla ei ole lapsia". Koira riittää vallan mainiosti. Tätini tämän kerrottuani tokaisi että "omia lapsiaan hoitaa kuitenkin eritavalla". Äidit tietää. Minä en, koska en ole äiti.
Sitten, kun itä saa lapsen, niin sitä saa lapsen. turha sitä on muiden päivitellä, kuinka hyvä tai huono äiti siitä on -
äidit tekevät virheitä. Niin tekevät isät ja lapsettomatkin. Turhaa on miettiä, olisiko hän parempi äiti 19- vai 34 -vuotiaana.
Tärkeintähän lapselle on, että äiti on läsnä ja rakastaa. Sitä tekee varmasti kaikki omille lapsilleen, olivat sitten nuoria tai vanhoja, yh-vanhempia tai suurperheitä.
Jonain päivänä minäkin -^ olen hyvä. Äiti.
- Lilli
