teidän lapsenne ovat teidän lapsianne

Raamatun ilmestyessä sen kymmenn käskyä antoivat krstityille toiminnan suunnan. Niitä noudatettiin muun muassa hartaan uskovaisuuden vuoksi, mutta myös siksi, että haluttiin olla hyviä ihmisiä. Maailma muuttui ja ihmiset alkoivat toteuttaa itseään oman itsensä kautta, ei Jumalan. Uudet tavat syrjäyttivät konservatiiviset, ja samalla kymmenen käskyn voima alkoi hiipua. Onko esimerkiksi Raamatun neljäs käsky: "kunnioita isääsi ja äitiäsi" kokonaan kadonnut ympäriltämme? Ovi ei enää aukenekaan vanhemmalle, puhutellaan epäsovinnaisesti ja väitllään vastaan, minkä ehtii.
Lapsen syntyessä vanhemmista tulee maailman onnellisimpia ihmisiä, niin kuin tavataan sanoa. Lapsi on lahja (äiti aina sanoo näin) mutta siitä kantautuu myös suuri vastuu. Yön tunnit ovat pelkkää hyssyttelyä ja imettämistä. Hetki sitten lukemani kolumni (jonka oli kirjoittanut Jyrki Kiiskinen) kuvasi hyvin entisajan, noin 60-luvun perhe-elämää. Vanhempia tuli pelätä ja rakastaa, ruokaa ei koskaan saanut ottaa ensimmäisenä eivätkä lapset saaneet osallistua aikuisten keskusteluun. Entisajan yhteisöllisyys on muuttunut yksilöä enemmän korostavaksi ja omat tarpeet ovat kaiken perusta.
Vanhempia tulisi kunnioittaa jo senkin takia, että lapsen ollessa pieni he kantavat kaiken vastuun hänen päivittäisestä hyvinvoinnistaan. He kasvattavat hänet kulkemaan monihaaraisia polkuja ja ohjeistavat häntä valitsemaan niistä sen oikean. Tietynlainen riippuvuus vanhemmista säilyy aina, jotenn kunnioitustakin tulisi näkyä jokaiselle vanhemmalle, joka arvostaa itsekin muita lapsia tai nuoria. Kunnioitus sinällään tulisi kohdistaa muihinkin kuin omiin vanhempiin, mutta jostainhan se on aloitettava. Lukemassani kolumnissa tuotiin esille loistava ajatus tähän liittyen: "Me vanhemmat emme edusta esivaltaa vaan elämän jatkuvuutta. Ei meidän ajatuksiamme tarvitse hyväksyä." Jo pienikin hymy riittäisi.
Meidän kaikkien tulisi ajatella asiaa uudestaa ja punnita kunnioituksen tärkeys. Se on jotain paljon muutakin kuin hipullinen hienoutta arkipäivässä, pelkkä suusta pulpahtava lause. Se on yhtä lailla suojelemista ja vastuunkantamista kuin vauvan imettäminen. Vanhaa näkemystä tulisi hieman nykyaikaistaa ja uutta näkemystä jarruttaa. Jokaisen tulisi rakastaa lähimmäistä, ottaa teot omiin käsiin ja jakaa se muille, minä on saanut. Selvät rajat lapsilla tuottavat yllättävän paljon kunnioitusta. Aina ei voi saada kaikkea mitä haluaa. Kaikkea ei voi siis laittaa nuorien ja lapsien syyksi; myös vanhemmilla itsellään ovat tikkunsa pelissä. Kaikessa on kyse vain pienistä uudistuksista päivä kerrallaan. Ensimmäinen uudistus voisi kohdistua Kahil Gibranin tutuksi tulleeseen iskulauseeseen (Teidän lapsenne eivät ole teidän lapsianne) kuulostaisi paljon paremmalta näin: Teidän lapsenne ovat teidän lapsianne - ja näin voisimme tuoda hipullisen enemmän kunnioitusta.
Kunnioitus itseään ja vanhempiaan kohtaan tekee ihmisen eheäksi, sillä silloin, kun kunnioittaa vanhempiaan, ei ajattele heidän olevan liian suuria tai liian pieniä. Jokaisen äidille ja isälle kuuluu kunnioitus ja arvokkuus. Ensin vain täytyy ymmärtää, mitä kunnioitus merkitsee. Haluaisinkin siis kehottaa nykyajan vanhempia opettamaan lapsilleen enemmän kuuliaisuutta. Silloin sen tärkeys nousisi ikään kuin itsestään esille ja lapsilla olisi tietynlainen malli siitä, mihin toimintaan tulisi pyrkiä.
Raamatun neljäs käsky ei saisi menettää arvokkuuttansa, vaikka se onkin alkujen alussa luotu. Sen pitämisen mielessä merkitsee parempaa elämää niin tämän päivän kuin tulevallekin sukupolvelle. Vuoden 1992 käännös Raamatussa olevasta neljännestä käskystä kertoo sangen hyvän syyn kunnioittamiseen: "Kunnioita isääsi ja äitiäsi, että saisit elää kauan siinä maassa, jonka Herra, sinun Jumalasi, sinulle antaa". Ehkä hieman kärjistetty, mutta käytännöllinen, eikö ?

Arvoista tärkein

Tämänpäiväinen, poikaystäväni keikka, -jossa sain olla mukana meidän omalla yhteisellä kappaleellamme- oli huikea. Olin todella ylpeä. Tuo on minun poikaystäväni, hän haluaa olla juuri oma itsensä kaikkien ihmisten edessä. Ja musiikki on hänelle tärkeetä, niinkuin minullekin! On joku sellainen ihminen, joka arvostaa samanlaisia asioita ja kaikistä tärkein arvo: Perhe on kaikki kaikessa ! (Sisko ja siskontyttö oli innolla katsomassa kameran valot vilkkuen ja hymy huulessa; Niko kuuluu meidän sukuun) Myöhemmin illalla juttelin äitini kanssa niitä näitä, ja halusin jakaa sen kaikkien lukijoiden kesken - meidän keskustelut ovat jotain aivan omaa luokkaansa;
_______________________________________________________

ÄITI: HEi, Tuu kotiin kun se NIko kumminkin kattoo vaan jalkkista !
MINÄ: se käy kaupassa hakemassa jotain murkinaa :):)
ÄITI: Huijaat vaan ! Tupakkia hakee :D:D
MINÄ: eiku jotain tylsää mikropitsaa.. :| ....kuitenkin
ÄITI: täältä löytyisi oma tekemiä lihapullia ...
MINÄ: no mutku söin jo :D:D illalla pitää syödä sipsiä ja namia :):)
ÄITI: ja siideriä ja suklaata ... täytyy vähän saada hyvitystä kun huomenna EI SAA
POLKEA 134 km PYÖRÄLLÄ ! Voihan .... ja Jaskan Korhonenkin lähti
laulukuoroon,joten ollaan Jaskan kanssa Juhannuksena yhtä reppanoita :D:D
MINÄ: mikä korhonen ? : D
ÄITI: No keskustan Korhonen ....puoluesihteeri joka vaihdettiin tänään Laanilaan ...
Jarmo Korhonen
MINÄ: ainiijoo. vähän huonosti toi politiikka menee mun aivoissa. Joo, kyllä sun
tähtihetket on nyt eletty, kun ei enää pyöräileenkään pääse ja pitää vaan tota
sidukkaa juoda ja yksin tulla poikien kanssa kattoo tytärtään kun se laulaa.
ÄITI: ... Luultiin että isäsi olisi muuttunut ... mutta mää on aina messissä , you
know ! Olisi sillekin paikka tossa vierellä mutta ei ketään voi pakottaa ...
oma vika !
MINÄ: No, iskää vaan pitää yrittää ymmärtää ja olla vähän niinkun "mukana sen
jutussa" mutta jos ikinä tulee kyseenalaistettua mun rakkauttani omaa äitiäni
kohtaan, niin kannattaa lukea ton Linda Mörön omaa blogia, sillä on aika magee
teksti sen omasta äidistään, kuinka huippu se on !
...vaikka se kuinka olis polvivammanen, ja vähän ottais liikaa valkoviiniä ja
laulelis karaokea... Lähen silti Kaija Koon keikalle oman äitini kanssa !!
ÄITI: Lapset on äidille lahja ja minä sain kaksi maailman parasta lasta... helppo
niitä oli kasvattaa ...ne on mulle aina rakkaimpia maailmassa ja olen niistä
helvetin ylpeä tai kiitollinen .... kännissä ja selvin päin , miten vaan
....ja tärkeintä mitä niille olen opettanut, ne on kumpikin oppineet ... eli
ovat sellaisia kuin ovat !
MINÄ: siks onkin vähän epäreilua että meitä ei aina kohdella, niinku meitä pitäis.
Mutta onneks siihen aina auttaa se meidän järkyttävän positiivinen asenne,
asiaan kun asiaan. ja hitto että töissä käydään ja asiat hoidetaan mutta
muuten voi olla kun ellun kanat !
ÄITI: Niinpä ... koska elämän pitää haista, maistua ja tuntua mukavalta.. on
hemmetin helppo rikkoa siltoja, mutta se joka pitää ne pystyssä , on
selviytyjä ... ja me ollaan selviytyjiä ... always ! Tavalla tai toisella ,
koska meillä on toisemme !
MINÄ: ollanpas sitä nyt oikein henkevää, mutta totta se on. kyllä me ollaan jo niin
moonta juttua läpikäyty ja kuokittu, ettei tän jälkeen voi olla muuta ku hyvä
mieli. Sää voit sanoo vaan että hitto soikoon mulla on hienot lapset ja mää
voin sit sanoo että onneks mulla on rahnavarasto ja neuvovarasto ja kaikki
kahessa ihmisessä, niin mää oon aina halunnu ja niin se tulee aina olemaan ,
sinä ja iskä ♥
ÄITI: JEP ! Minäkin saan vielä neuvoja omalta äidiltäni, vaikka olen kohta 50 v.
:D:D Hyvää yötä !
MINÄ: vasta.... :D:D hyvää yötä !
_______________________________________________________

Jälleen kerran tulin siihen tulokseen, että oma perhe on tärkein. Ja vaikka kuinka tapahtuisi mitä, niin aina on joku, johon luottaa, joku johon turvata; unohtamatta tietysti rakkainta veljeäni - jalkapallotähteä Miikkaa. Toivon, että te kaikki arvostatte omaa perhettänne yhtä paljon kuin minä - oli se sitten kuinka hyvä tai huono - se on silti sinun perhe. Tällainen on minun perhe, ja minun perhe on paras perhe ja me rakastamme kaikki toisiamme ! Äiti, Iskä, Miikka, Jolle ja Hugo ♥