yhtä ja samaa aurinkoa

Olin tänään katselemassa tähtiä rannassa. Hattaran valkeat puut tönötti ja ympärillä oli samaan aikaan sekä pelottavan että ihanan hiljaista. Hassu olo ja varpaita kiristi siitä pakkasesta.
Katselin siinä niitä pieniä pieniä tähtiä, jotka loisti pilvettömällä taivaalla ja sitä isoa kuuta, joka oli kaikki ne tähdet yhteensä. Mulle tulee aina semmonen hassu tunne kun katselen niitä. Tuntuu että vajoaa niin pieneksi ettei se ole enää edes mahdotonta ja on silti onnellinen siitä, kuinka pieni on. Ei tarvitse olla yhtään sen isompi elääkseen. Voi olla ihan rauhassa tarpeeksi pieni ollakseen tarpeeksi vahva maailman tuulissa. Itse asiassa paljon helpompi on olla pieni; kuka vaan jaksaa kantaa reppuselässä jos itse et jaksa kävellä! Siinä hetken, kun tiirailin niin mieleen putkahti ajatus: Me kaikki ollaan niin kuin tähtiä. Oikeesti tosi isoja, mutta kaiken kontekstin ympärillä niin pieniä ja mitättömän näköisiä. Mutta kun meitä on paljon, se näyttää hienolta ja on jotain suurta ja mahtavaa. Tarkotan tuolla "oikeesti suuria" nyt sitä, että sisältä löytyy kaikki se kauneus ja suuruus, mitä ei itse välttämättä koskaan pysty käsittämään.

Ihmisestä löytyy joka päivä jotain uutta. Itsestään keksii jokainen hetki jotain uutta ja ajatukset kehittää joka sekunti jotain uutta. Mutta se sisin pysyy aina. Se suuri ja käsittämätön aarrearkku. Pitää vaan tutkiskella rauhassa... niin ne aarteetkin löytyvät. Ainiin, niinkuin kaikki tähdetkin, mekin ollaan kaikki erilaisia, mutta yhtä ja samaa aurinkoa. Yksin näytetään pieniltä vaikka ollaankin todellisuudessa jotain kaunista, mutta kun vierelle astuu kuusi muuta sun lisäks, se alkaa jo näyttää hyvältä. Vähän niinkuin Otava taivaalla.

edes yhden päivän prinsessa

Pianonsoitto -taidosta on poikinut monia monia esiintymiskertoja. En enää edes jaksa laskea niitä, sormet varpaat, nenät ja silmät loppuvat jo kesken. En tiedä mitään niin mahtavaa, kuin viattomat silmät ja höröttävät korvat, jotka kuuntelevat innoissaan, kun soitan. Kaikista tärkeintä on kuitenkin se, että itse nautin soittamisesta. Se ei ole pakkopullaa jos joku pyytää soittamaan juhlissaan, ennemminkin hauskaa. Juhlia tulee ja menee ja tulen varmaan vielä monissa juhlissa esiintymään. Se on vain "mun juttuni" ja pidän siitä kiinni.

Minua on juhlittu nyt tähän mennessä synttäreiden lisäksi yhden kerran. Tein hyvissä ajoin jo ennen rippijuhlia äitille selväksi, että minähän en sitten tee yhtään mitään juhlapäivänä. Juhlin vain itseäni. Ja niinhän se menikin. Melkein pillahdin jo parkuun kun näin, kuinka muut halusivat soittaa minulle, ikään kuin kiittääkseen omista esiintymisistäni niiden juhlissa. Tai sitten niinkun tätini sanoi: "noi soittaa vaan siks, että ne kompensoi taas pari seuraavaa niiden juhlaa, missä sä soitat". No ei kai sentään ihan noin, mutta nautin siitä niin paljon.

Nyt seuraavat minulle kohokohtajuhlat ovat tietysti vanhojen tanssit. Saa laittautua nätiksi ja olla oikeasti prinsessa. Pukea päälleen kauniin mekon ja tanssahdella tahdissa. Katsella vanhempia ylpeinä omasta tyttärestään ja kasvaa ikään kuin askel eteenpäin. Koska jokainen minun juhlani ovat minulle yhtä tärkeitä, aion vanhojen päivästäkin tehdä ainutlaatuisen. Ja olen oikeutettu tässä kohtaa sanomaan ettei minun sinä päivänä tarvitse tehdä mitään. On sellaisia hetkiä, kun on velvollisuus auttaa ja kuunnella toista, järjestää toisen hyväksi jotain ja tehdä erilaisia asioita, ja koska velvollisuuteni olen aika mallikkaasti hoitanut, voin hyvällä omalla tunnolla keskittyä sinä päivänä vain itseeni ja olla hieman pikkumainen ajatellen "onko hiukset hyvin? Entä näkyykö kello?" Kaikki vaan pitää ensin järjestää niin , että voin olla tekemättä mitään sinä päivänä, joten en sentään ihan helpolla pääse. Mutta siihen olen tyytyväinen !

Juhlat ovat olleet minulle aina jotain suurta ja ihanaa. Ne ovat jotain sellaista, missä saa keskittyä ns. juhlakaluun (tässä tapauksessa itseensä), tuntea olonsa tärkeäksi ja olla iloinen kaikista niistä ihmisistä, jotka ovat olleet mukana. Niin kissan kuin ihmisen synttärit, hautajaiset, vaput kuin joulut, ristijäiset ja häätkin ovat yhtä suuressa merkityksessä. Ne merkitsevät toiselle suurempaa , toiselle vähemmän suurempaa. Mutta kaikki minun juhlani ovat minulle yhtä tärkeitä. Ja jokaisena juhlapäivänäni aion olla prinsessa. Se, jolle muut tekee jotain ja josta tuntuu koko päivän onnelliselta ja hyvältä. Toivottavasti tekin osaatte joskus avata suunne ja vaatia sitä prinsessana olemista. Edes yhden päivän.