Kuulen nimeni lausuttavan lavalla. Nousen ylös ja kävelen kohti tuota paperia opettajan käsissä,
jota olen tavoitellut jo kolme vuotta. Nyt on minun vuoroni olla ylioppilas. Nyt minä saan juhlia.
Nyt minä saan olla juhlittu.
Ensimmäiselle luokalle mentäessä tavoitteet eivät ole tärkein osa koululaisten arkea. Sen sijaan halu oppia uutta
ja tutustua ihmisiin on korkealla. Vähitellen jokainen alkaa etsiä omia kiinnostuksen kohteita ja tavoitella niitä. Viimeistään
yläkoulusta päästäessä jokaisella pitäisi olla jonkinlainen käsitys itsestään ja omista tavoitteistaan sekä mieltymyksistään,
koska jokaisen on valittava ammattiopiston, lukion tai jonkin muun välillä. Minulla -lukion valinneella- syynä oli halu päästä
yliopistoon, muilla ehkä halu sivistää itseään, hankkia ammatti, tai sitten ei vain keksinyt muuta.
Lukion kolmannella, lakki onnellisesti päässä (toivottavasti puolen vuoden päästä minullakin) on varmasti huomannut oman
itsenäistymisensä kasvaneen. Apua ei tarvitse ihan joka tilanteessa ja osaa toimia parhaaksi näkemällään tavalla, unohtamatta
toisen näkökulmaa. Vastuu ja haasteet kuuluvat koululaisten elämään ihan niin kuin kenen tahansa muunkin aikuisen. Kyky
ottaa vastaan uusia haasteita ja kantaa niistä vastuu osoittavat opiskelijassa kypsyyttä. Lisäksi niistä on hyötyä pitkälle,
jatko-opiskeluihin ja työelämään. Niinkuin Gandh sanoi joskus: "Ole se muutos, jonka haluat maailmassa nähdä".
Minulle on tullut väistämättä koulun edetessä vastaan itseni uudelleenarvioiminen. Kysymykset kuten, mitä olen oppinut, ja
mitä haluan elämältä edistävät tulevaisuuden miettimistä ja päätöksiä. Ystävien ja perheen tuki on kallisarvoista jokaisen miettiessä tulevaisuuttaan.
Silloin huomaa, ettei ole yksin vaikeiden asioiden käymisessä läpi. Vaihtoehtoisia reittejä on monia -myös niitä valmiiksi rakennettuja- mutta
minun neuvoni siihen on : rakenna oma tiesi ja ole rohkea.
Toinen asia, eli irtautuminen kodista, on alkanut kohdallani. Jos pääsenkin muualle opiskelemaan, on sopeuduttava uuteen ympäristöön
ja ehkä muutettava omilleen asumaan koulun perässä. Se vaatii runsaasti sisukkuutta ja rohkeutta vahvalta ja itsenäiseltä opiskelijaltakin.
Haaveita on jokaisella mutta minä olen alkanut punnita niitä realistisesti ehkä vasta nyt. Olen alkanut tavoitella niitä miettimällä unelma-
ammattiani ja jatko-opiskelupaikkaani. Haaveideni ohella aloin asettaa itseäni johonkin yhteiskunnalliseen asemaan, jotta tuntisin itseni myös
valtakunnallisesti hyödylliseksi ja tärkeäksi. Huomasin, että yhteiskunta asettaa melko korkeitakin vaatimuksia , ja suku ehkä yrittää laittaa sinut sellaiseen muottiin,
johon et sovi. Ulkopuolelta syntyviä paineita ei saa ottaa liian henkilökohtaisesti, tulee vain päättäväisesti rakentaa omaa tulevaisuuttaan ja seurata sitä.
Suomessa me tarvitsemme kaikenlaisia ihmisiä tekemään niin siivous- kuin johtamistyöt ja tulevana ylioppilaana minunkin on vain valittava, mille tielle
haluan kääntyä. Yksi tie tulee päätökseen puolen vuoden päästä. Sitä symboloi tuo kirkkaanvalkoinen lakki. Siitä alkaa minun oma tarinani, omassa
maassamme, tärkeänä yksilönä.
"Älä suostu suorittamaan suvun tai yhteiskunnan temppurataa, vaan uskalla tehdä epäsovinnaisiakin ratkaisuja" - Anna Kontula (HS)
