Kuolema on vaikea asia. Siitä kirjoittaminen on lähes mahdotonta.
Hattua nostan niille, jotka siihen pystyvät.
Minä en pystynyt.
"Lensit tähtiin, valos nähtiin
eikä nähty oo kirkkaampaa
Ilon toisit, jos täällä viel oisit
mut jatkamme sun unelmaa
Tuulet vinkuu, kuin sisään hinkuu
ehkä sinä mua kutsut vaan
Voimas tunnen, ja surunkin kun en
mä kanssas päässyt enää kulkemaan
Terveiset sinne taivaaseen
juhlitaan sua taas uudelleen
eikä unohtaa
saa koskaan rakkaintaan
Terveiset sinne taivaaseen
tunnemme sua niin kaivanneen
yhtä taivas ja maa
sut vielä nähdä saan
Kuljet siellä, kai onnen tiellä
jäivät muistot mulle ikuiset
Ne mua kantaa, luo taivaan rantaa
siksi kuollutkaan koskaan en
Oli iltarukoukset, viimeiset luetut
enkelit saapuu, ne mustiin puetut nää
En elämästä luovu vähästä
en viereltäs lakkaa eksymästä
Mä jään."
Rakasta niitä, jotka eniten sinulle merkitsevät.
On helpompi päästää irti, kun tietää että rakastaa.
Ja että on rakastettu.
