Tyttö istuu sillalla. Tyttö näkee vastarannalla villikissan.
Seuraavana päivänä hän näkee tuon saman kissan, mutta puun takana.
Tyttö päättää ottaa kissan kiinni, koska hän on liian yksinäinen ollakseen itsekseen.
Hän kävelee tuolle rannalle, juoksee lujaa puun taakse ottaakseen kissan kiinni, mutta se ampaisee matkoihinsa.
Tyttö on surullinen.
Kolmantena päivänä tyttö yrittää ottaa uudestaan kissaa kiinni tuloksetta.
Kissa on liian nopea.
Neljäntenä päivänä tyttö istuu murheen murtamana sillalla ja miettii.
Miksei hän voi saada tuota kissaa ystäväkseen? Hänhän antaisi kissalle paljon hellyyttä ja herkkuja !
Miksei kissa ymmärrä ?
Tyttö istuu sillalla vielä kaksi päivää unohtaen kaiken muun - miettien vain kissaa. Hitaasti joku puskee päätään tytön kainalosta.
Se on kissa.
Tyttö istuu hiljaa paikallaan, ja kissa tulee tytön syliin. Tyttö ei tee vieläkään mitään. Kissakin vain istuu tytön sylissä ja kehrää.
Sitten kissa lähtee pois.
Tyttö ei voisi olla onnellisempi.
Hän oli hetken varma, että sai pysyvän ystävän.
Tämän halusin kertoa sinulle siksi, että kaikkea ei voi itse päättää. Joskus on hyvä antaa mieluummin periksi, ja odottaa. Perässä juokseminen on kovin työlästä eikä se aina tuota tulosta. Jonain päivänä se hyvä, mitä olet odottanut, saattaa olla sinun, edes hetken.
-Lilli
