maanantai 30. syyskuuta 2013

Now matter what they say

Hei sinä siellä!

Juuri sinä omana itsenäsi, yksilönä.

Olet ainutlaatuinen ja erilainen kuin muut.
Arvostat erilaisia asioita ja haluat tehdä elämästäsi elämisen arvoisen.
Tee se. Kyse on sinun elämästäsi eikä kenenkään muun.
Vain sinä voit vaikuttaa.


Tunteet heittelehtivät paljon. Eilen istuin koko päivän sohvalla tekemättä mitään.
Ja olin todella onnellinen ! Nauroin melkein kyyneleet silmissä ja tunsin olevani oikeassa paikassa.
Se on sellainen paikka, jossa tietää tulevansa rakastetuksi ja olevansa tärkeä. Omana itsenään.
Kenenkään ei tarvinnut sanoa mitään, ja tiesin sen. Olen rakas.


Katselin dokumenttia yksinäisistä ja itseään vahingoittavista nuorista. Hämmästyin heidän ajatuksistaan,
kuinka elämä on täynnä ahdistavuutta ja stressaavia tilanteita. Koko elämä pyörii sen ympärillä, että
sisimmässään haluaa olla "offline" ja lievittää tuskaa. Ahdistuneena nuori tuntee olevansa jotakin muuta kuin ihminen.
Veren näkeminen vasta saa ymmärtämään, että todella on elävä ihminen. Itsensä satuttamisesta kehkeytyy ikään kuin riippuvuus,
jonka avulla halutaan tuntea jotakin. Monet nuoret kertoivat ettei kiusaaminen enää tunnu miltään. Ennen toisten ihmisten sanat satuttivat ja herkistivät. Nyt ne vain leijuu ilmassa saamatta minkäänlaisia tunteita aikaan. Kipukynnys laskee eikä vuotavat arvet enää satu. Kaivetaan kuoppaa entistä syvemmälle.
Tutkimuksissa todettiin mindfullness -terapialla olevan apua. Mietiskelemällä ja palaamalla niihin ahdistuksen aiheuttamiin tunteisiin saatiin aikaan aivojen "muuttaminen". Aivolohkon suuri ahdistuksen tunteen alue oli huomattavasti pienentynyt pitkän hoitojakson jälkeen. Hoitojakso on pitkä ja asiakkaalle hyvin raskas, koska hän joutuu käsittelemään ahdistuksen synnyttämiä tunteita uudelleen ja uudelleen. Tutkijat näkivät silti valoa tunnelin päässä.

Iltalehteen perustettiin uusi yhteisö "Edes yhtenä päivänä maailman tärkein". Ajatus on nuoren 16-vuotiaan tytön, jonka avulla voidaan auttaa kiusattua, syrjittyjä tai muuten yksinäisiä lapsia ja vanhempia. Yhteisöön on liittynyt itseni lisäksi jo yli
11 000 jäsentä, ja uusia pyyntöjä satelee päivä päivältä. Hieno huomata, että me rujoimmat ja junteimmatkin suomalaiset osaamme huolehtia omistamme ! Ajatus on hyvin yksinkertainen: kirjoita esimerkiksi kortti, ja lähetä se postiin. Jossain päin Suomea joku pieni lapsi ilahtuu ajatuksesta! "Jossain on joku, joka välittää."

Täältä löydät yhteisön, jos innostuit: https://www.facebook.com/groups/451729104946419/?hc_location=stream

Ja kävele lopuksi peilin eteen. Kun normaalisti huomaat sen ryppyisen otsan ja vääränmallisen leuan, katso uudelleen.
Siellä on kaksi silmää, jotka näkevät. Kaksi korvaa jotka kuulevat. Löydät myös suun, joka maistaa ja nenän, jolla haistaa.

Sydämiä on vain yksi. Älä revi sitä auki. Anna sen olla "online", näytä sille elämäsi ja ystäväsi. Ne kannattelevat sitä.
Ojenna kätesi ja rakasta.


Ja kaikista tärkein,

Rakasta itseäsi.

Sellaisena kuin olet.

- Lilli


Maanantaisen päivän jatkeeksi:


tiistai 3. syyskuuta 2013

Paperiviiltoja

Liiemmin selittelemättä ja miettimättä uusien blogitekstien päivitystä, paneudun heti asiaan.

Geoffrey Chaucer kirjoittaa seuraavasti: "Aika parantaa kaikki haavat".
Hän vain unohti mainita kirjoituksessaan ne arvet, joita haavoista jää.


Tuskallisista tapahtumista jää pysyvät jäljet meihin. Niihin ei välttämättä satu enää,
mutta ne muistuttavat meitä. Ajan myötä muisto voi haalistua. Mutta arvet ovat aina muistona
siitä, mitä tapahtui. Ne kertovat siitä, että selvisimme hengissä.

Jokaisella meistä on arpia. Niiden uudelleen auki repiminen ei helpota oloa. Sitä luulee,
että kaikkien asioiden lopullinen käsittely ja iänkaikkinen miettiminen auttaisi oloon. Auttaisi
unohtamaan. Yrität kulkea seuraavina päivinä eri polkua, kun haluat olla kohtaamatta juuri niitä asioita tai ihmisiä,
joista viimeksi sait haavoja. Edes pienen paperiviillon. Et välttämättä kohtaa juuri niitä asioita, mutta nurkan takana on aina
uusia tuulia - niin hyviä kuin huonojakin.
Sitä tuntee voivansa vaikuttaa kaikkiin maailman asioihin. Joskus on vain istahdettava ja todettava itselleen
ettei asialle voi mitään.

Kuolema, rikos, petos, valehtelu, kiusaaminen, loukkaaminen, unohtaminen, ... Jäävuoren huippu siitä, josta tulemme
surulliseksi ja saamme haavoja. Lohduttominta on se, että niihin ei tehoa cortison -voide, eikä laastari niin kuin
tavallisiin arpiin.

Muistetaanhan puhua niistä. Yksin miettiminen isojen asioiden kanssa ei auta. Toki kukaan ystävä ei saa
haavaan ihmeainetta, joka poistaisi jäljelle jäävän arven. Hän saa sinut ehkä ajattelemaan asiaa
helpommin. Hän tekee kanssasi asioita, jonka vuoksi et mieti asiaa liikaa. Hän kertoo kuinka arvokas sinä olet.
Mitä sinä merkitset. Kaikkine' omine' arpinesi.


Ei meistä kukaan haluaisi elää täysin vaaleanpunaisessakaan kuplassa, joka ei menisi koskaan rikki.
Ne arvet, jotka eivät riko sinua kokonaan, vahvistavat sinua. Ne kertovat, kuka sinä olet.
Millainen sinä olet.

Tämä maailma on sellainen.
Ole sinä vahva.


Minullakin on arpia. Tunnen silti olevani valmis jättämään jälkeni -- maailmaan.