Tämä kesä on ollut yhtä juhlaa !
Alkukesästä vietetty serkkuherkku-Aino-Provinssireissu (oli Evekin mukana) oli huikea ja en osaa sanoa reissusta mitään sen kliseisempää kuin että KIVAA oli !
Provinssin jälkeen saattoi jo haistaa suuren suuren suvun kohtaamisen juhannuksen merkeissä. Kokkokin paloi komeasti vaikka vähän satoi - eikä sade haitannut pressun alla. Juhannus on minulle aina suvun juhla eikä se poikennut tänä vuonna mitenkään aiemmista, paitsi aina se on erilaista jollakin tavalla. Juhannuksen tiimoilla ajattelin vain itsekseni olevani niin onnellinen suuresta suvusta. On paljon erilaisia ihmisiä ja kaikki tulemme keskenämme enemmän ja vähemmän hyvin toimeen.
Tapahtumatäyteisen juhannuksen jälkeen saattoi jo olla väsynyt mutta rauhoittumiseen ei jäänyt aikaa. Seuraavana vuorossa oli minun syntymäpäiväni, eikä mitkä tahansa kekkerit. Minusta tuli sittenkin täysi-ikäinen, ja äitini 18 vuotta kestänyt pesti oli osaltansa ohi. Olen tyytyväinen, että äitini on minusta ikuisesti riippuvainen, koska tiedän ettei hän minusta vähempää huolehdi vaikka olisinkin täysi-ikäinen. Minä saan vain enemmän vastuuta - toivottavasti oikeassa suhteessa ja vähän kerrallaan. Syntymäpäiväni meni siis hirmu rattoisasti ystävien kera ! Mukana oli sekä niitä ihan ensimmäisiä ystäviä kuten Anniina, mutta myös uusia kavereita.
On vieläkin hieman hassua ajatella että olen vastuussa tekemisistäni. Vaikka aina tietää, että vanhemmat auttaa, on myös astuttava askel lähemmäs omaa elämää ja sen rakentamista. Raaka-aineita siihen siis hakemaan, vai miten se menikään ?
Vanhojen ystävien kanssa tekemäni reissu Yyteriin Beach Futis -tapahtumaan oli seuraava reissu. Ja jälleen kerran oli hauskaa ! Eikö aikaakaan kun tänään olin jo ajamassa vieraan miehen kanssa Nokian keskustaa ympäri ja ajon jälkeen hän antoi minulle kouraan ajoluvan ! Jo on ihmetystä kerrakseen. Ja näin ehkä ymmärrät paremmin, miksi kaikki vaatii nyt hetken sulattelua. Ehkä minunkin siis kannattaisi- nyt - kun on aikaa - istahtaa ja muistella vaikka kesän tapahtumia ja hetkiä. Ymmärrän nyt kuinka onnellinen olen, ja kuinka paljon olen saavuttanut omana itsenäni tänäkin kesänä. Ystävät ovat olleet tottakai suurin apu perheen joukossa enkä vaihtaisi niitä edes kolmeen kiloon kultaa - henkinen arvo ei ole tasapainossa.
Pikku hiljaa alan saavuttaa enemmän asioita ja ymmärtää, että minullakin on paikka täällä jossain (vaikeasti sanottuna), jonkun vierellä jossakin paikassa. Kun tulen sen jossakin vaiheessa selvittämään, niin siihen asti aion olla onnellinen tästä hetkestä ja niin kuin tätini sanoi: en elä kahta päivää - tätä ja huomista. Valitsen sen ensimmäisen ja muistan olla pienistäkin asioista iloinen. Sillä ajattelin jo päästä pitkälle. Kannattaisi sinunkin ajatella vähän kerrallaan, mitä sitä turhaa liikoja miettimään, sehän ei aiheuta muuta kuin päänsärkyä ja stressiä. Näillä neuvoilla päästän itseni syksyn kirjoituksiin valmistautumaan. Ja ettei liiallisilla henkisillä neuvoilla niin älä huoli, otan myös kirjat kouraan !
