Haluan kertoa sinulle eräästä paikasta.
Kerron sen vasta lopuksi, ellet jo arvaa.
Haluan sinun kuvittelevan sellaisen paikan myös itsellesi. Paikan, jossa on hyvä olla.
Siellä on vene nimeltään Kaisla.
Minä vaihdoin siihen uuden telineen airoa varten.
Olen saanut viettää siellä kaksikymmentäkolme kesää,
Koululaisena kokonaiset kaksi kuukautta Mutta nyt aina kun vain suinkin ehdin.
Se on paikka, jossa tuoksuu luonto. Talvella on jäätä ja lämmittäviä pattereita, keväisin nostetaan
Laituri paikoilleen Ja aletaan ruokkia sorsia. kesällä vilvoitellaan järvessä, poltetaan kokkoa ja syödään kiuasmakkaraa. Syksyllä haravoidaan suuren vaahteran lehdet ja taitetaan kesätuolit kokoon. Sienet kerätään ja niistä tehdään kastiketta, jota maistellaan metsästyskauden aikana tulleen riistan kera. Tuoretta kalaa pyydetään päivittäin pitkin vuotta.
Pienenä se oli vain paikka, jossa sai olla huoleton. Sai mennä uikkarit jalassa ulos syömään ruokaa. Oli aamu- ja päiväsaunat, ilta- ja yösaunat. Oli kesykaneja ja paljon serkkuja, joiden kanssa valvoa pitkälle aamuun.
Nyt isompana leikitään toisia leikkejä. Haravoidaan, tyhjennetään paskakaivoa, kannetaan vesiä ja pilkotaan puita.
Kaikki tekevät, jotta tuo paikka säilyisi puhtaana ja arvokkaana. Suvun paikkana.
Silloin kahlattiin rantavedessä ja noukittiin vesikasveja, jottei serkku alkaisi panikoida. Nyt voi olla paljussa,
Vesikin nousee saaviin nappia painamalla. Vessankin voi vetää!
Silloin laitettiin iltaisin villasukat ja huppari päälle, ettei vilustuisi. Nyt herää keskellä yötä siihen, kun on liian kuuma.
Kaneja ei enää ole. Ne ovat vaihtuneet koiriin. Niille nuorimmat heittelevät keppiä järveen ja palloja pusikkoon.
Nuorimmilla on hieno köysi ison kiven luona, jonka avulla voi leikkiä kiipeilykoulua. On keinua ja hiekkalaatikkoa.
Silloin oli kaninhäkki. Sekin kelpasi.
Tuo paikka on muuttunut minun silmissäni paljon. Se on saanut uusia rakenteita, luonto on muuttunut.
Koskaan se ei ole lakannut olemasta minulle se tärkein paikka. Se paikka, jossa aika menettää merkityksensä.
Kun puhelimen voi laittaa kiinni. Siellä saan olla oma itseni miettimättä miltä näytän. Siellä minun ei tarvitse
Koskaan tuntea oloani yksinäiseksi vaikka olisinkin yksin. Se on minun toinen koti.
Seuraavan kerran lähden Kaislan kanssa retkelle. Niinkuin silloin serkkuni kanssa, kun tapasimme aamuyöstä ne viisi hirveä uiskentelemassa. Minä muistan ne kaikki muistot ikuisesti, mitä siellä on tapahtunut.
Tuo paikka on Haukkasalossa, Päijänteen rannalla.
Sen nimi on Palasalo.
Se on minun mökkini.
- Linda
