"pitää muistaa vaan kestää ja kestää - rakastaa ja rakastaa. Kyllä se aika sitten palkitsee kaiken"
Näin sanoi rakas mummoni, joka tänä vuonna palkitaan Valkoisen Ruusun Ritarikunnan ensimmäisen luokan mitalilla.
Mummo itse sanoi että "Nyt jännittää, kun sitä pääsee Saulin kanssa kahville".
Kunniamitalin saa Suomessa tänä vuonna 39 äitiä. Sellaisen saisi antaa jokaiselle äidille. Myös minun äidille.
Äitiys ei ole itsestäänselvyys. Sen voisi ajatella olevan lahja. Oma äitini aina sanoo, että "se on sitten kahdeksantoista
vuoden pesti".
Mummoni soittaa edelleen päivittäin äidilleni, muistuttaa ja kysyy, kertoo ja kuuntelee.
Äidistä otetaan mallia. Hän opettaa, miten pestään pyykkiä, ja kuinka haarukalla syödään.
Hän kertoo ettei kaveria saa lyödä, ja anteeksi pitää pyytää.
Äiti voi asua kaukana tai lähellä - mutta hän on minulle aina yhtä tärkeä.
Äiti on ollut minun elämässäni paljon. Muistuttanut ja kysynyt, kertonut ja kuunnellut.
Ollut olkapäänä kun teini-iässä kaikki otti päähän, ja rohkaissut tekemään omat virheensä.
Äidit eivät voi tehdä toisten virheitä. Jokainen tekee omat virheensä, toivottavasti oppien myös niistä
"Tyhmä ei ole se, joka tekee virheitä. Tyhmä on se, joka tekee ne kahdesti" -äiti
Muistan aina niitä universaaleja ohjeita äidiltä. Sellaisia tuli päivittäin.
"Muista vaihtaa joka päivä pikkarit"
Parhaan lapsuudenystäväni kanssa olimme kaikki kesät Haukkasalossa mummon ja papan mökillä, asuimme suuressa karhun kokoisessa häkissä. Saatoimme koko päivän asua häkissä pupujen kanssa. Äiti toi häkin ovelle pikkarit ja muistutti niiden vaihtamisesta.
Vaihdoimme pikkarit ja häkin luukku napsahti kiinni. Oli ilta- ja aamusaunat, päivä- ja yösaunat. Kaiken muun ajan asuimmekin häkissä.
"Petaa petisi"
En jaksa edes muistaa, kuinka monta kertaa olen tuon ohjeen -vai sanonko käskyn- kuullut. Teini-iässä piti joka ikinen päivä pedata se hitsin peti. Piti olla päiväpeitto ja muutama tyyny. Ei riittänyt että laittoi huoneen oven kiinni - äiti aukaisi sen ensimmäisenä, kun saapui töistään. Heti ilmoitti, että "miksi ei ole sen verran aikaa riittänyt ettei petiä ole ehtinyt pedata?"
Joka päivä se pedattiin.
Pedataan tänä päivänäkin. Joka päivä.
"Nyt mennään mummolaan"
Äiti on aina opettanut sitä, että mummoja ja pappoja pitää käydä katsomassa. Pitää käydä kertomassa kuulumiset ja opiskelupaikat, sekä ilot ja surut. Mummot tulevat iloiseksi. Pappa tuli tänään iloiseksi, kun lauloin Keski-Suomen kotiseutulaulua. Söimme kakkua ja joimme kahvia. Pappa ei ymmärtänyt, mutta hymyili.
Meillä on äitienpäivänä ollut tapana tuoda äidille kahvit sänkyynn.
Äiti ja isä ovat nykyään vain niin "vanhoja tyyppejä", että eivät malta nukkua pyhänä kahdeksaa pidempään.
Keitän kyllä kahvit, jos herään aiemmin.
Halauksen annan.
Ja kerron, että hän on maailman paras äiti♥
-Lilli
