Hän tappoi omiaan.

kyllä, olemme siinä eliökunnan ainoita olentoja, jotka kykenevät tähän.

Joutsenet eivät tapa toisiaan. Ne löytävät kumppanin, etsivät yhdessä paikan, johon rakentavat pesän. Ne kasvattavat poikaset ja huolehtivat toisistaan elämän loppuun saakka. Vielä kuoleman jälkeenkin toinen puoli pysyy uskollisena sekä kumppanilleen että kotikonnulleen.
Laulujoutsen. Se on Suomen kansallislintu. Sen tappamisesta saa satojen eurojen sakon. Voiko enää olla kyseenalaistamatta sitä, miksi noin kaunis ja urhea, omiaanpuolustava ja uskollinen eläin, on tuotu kuvastamaan Suomen kansallista kokonaisuutta.
Ihminen ei ole sellainen.

Ihminen tekee virheitä. Se nousee myöhässä sängystä ja ajaa päin punaisia. Ihminen roskaa luontoa, ja repii pääsiäisenä puista oksia. Ihminen sottaa vaatteet eikä pese hiuksiaan. Se kompastuu kiveen eikä lajittele jätteitään. Se ei tiedä kysymykseen vastusta muttei kehtaa keneltäkään kysyä, koska nolostuisi.
Ihminen pettää toista. Se ei puhu, ja odottaa että saa anteeksi.
Ihminen satuttaa toista eikä ota vastuuta teoistaan.
Se syyttää mielummin vieressä olevaa.
Ihminen on vihamielinen ja julma. Se hymyilee kassaneidille, mutta nurkan takana haukkuu tämän käytöksen.
Ihminen ei ajattele yksi- , vaan kaksinaamaisesti.
Ei ajattele muiden, vain omaa parastaan.
"Kunhan minä menestyn. Kunhan minä saan kaiken, ja olen onnellinen."
Se kerskuu omilla asioillaan, ei kunnioita muita.
Se hakkaa toisten ovia sulkeakseen naapurien äänet, mutta kailottaa kaupassa ja rynnii ostostensa kanssa.
Ihmisellä on kiire, eikä se ehdi pysähtyä.
Ihminen ei kerro välittävänsä.
Joskus voi kertoa, mutta voi myös huijata.
Valehdellakin voi.
Ihmisen pitää ymmärtää, että valehtelu on sallittua. Kaikkien keskuudessa.



Sitten on toisia ihmisiä.
Sellaisia, joilla ei ole kiire.
Sellaisia, jotka kertovat ja välittävät.
Ja sitten niitä, jotka eivät huijaa. Tai valehtele.
Eivätkä ne voi sietää sellaisia ihmisiä, jotka pettävät. Tai ajavat päin punaisia.

Ystäväminä, avoinminä.

Tapasin uuden ihmisen. Kerroin hänelle itsestäni. Kerroin elämästäni.

Kerroin hänelle siitä, missä asun ja missä olen syntynyt.
Kerroin Sarasta, Jollesta ja Hugosta. Koiria rakastan yli kaiken. Niiden eteen tekisin melkein mitä tahansa.
Lupaan hypätä auton eteen pelastaakseni ne. Ne ovat minulle perheenjäseniä, eivät vain pelkkiä lemmikkejä.
Haluan Saran ollessa viiden vanha ottaa toisen koiran, kaveriksi Saralle. Niin rakkaita ne ovat.

Kerroin suuresta perheestäni. Minulla on maailman paras äiti ja isä, ja he pitävät minusta parasta huolta.
Perheessäni on paljon setiä ja tätejä, ketkä tukevat ja auttavat. Serkut ovat parasta. Veljeni lisäksi
he ovat 16 muuta sisarusta, jotka tulevat ja menevät, vievät ja tuovat, opettavat ja auttavat.
Kerroin ystävistäni, arjestani. Kerroin kokemuksistani ja saavutuksistani.

Kerroin kuka olen. Olen liiankin järjestelmällinen. Ärsyttää, jos keittiön kaappi on auki tai pöydällä
oleva tabletti vinossa. Ärsyttää, jos Iittalaa menee rikki, kupit ovat hyllyssä epäjärjestyksessä tiskipöydällä niitä on liikaa.
Sitten alan imuroida. Suoristan matot (luojan kiitos, minulla ei ole matoissa hapsuja, koska suoristaisin nekin!),
viikkaan vaatteet kaappiin ja asettelen koristetyynyt sängyn päälle. Vähempikin riittäisi.

Ihmsisuhteissa olen vaikea. Vaikka olen "lyhytvihainen", saatan olla hiljaa loputtomiin.
Vaikkei kiukuttelu ole yleisesti osa minua, aamuisin se on pikemminkin sääntö kuin poikkeus. Aamulla ei hymyillä, ei edes puhuta. Ollaan hiljaa ja lähdetään töihin.
Jos petät luottamukseni, et saa sitä koskaan takaisin. Voin tietysti oppia elämään asian kanssa, mutta muuten olen ehdoton.
Jos on ollut minulle paha, en hevillä usko sen muuttuvan hyväksi.

Kerroin työstäni. Kerroin musiikista elämäntapana. Haluan päästä pitkälle. Haluan olla oma itseni.
Kelvata tällaisena.
Olen avoin.

Uskaltakaa tekin olla. Ja kertoa itsestänne. Avoimesti.

Hyvää ystävänpäivää sinulle <3

- Linda