Meikit on jo pesty kahteen kertaan eikä vieläkään onnistu.
Aamulla on täytynyt käydä vessassa jo tarpeeksi monta kertaa, ja taas mennään...
Eilen olin Mikkelissä, ja mihin nyt edes olen menossa?
Kaipaamme elämään jännitystä. Tai en tiedä sinusta, mutta oma elämäni
pyörii vähän liiankin paljon samaa rataa, päivästä toiseen.
Aamulla herätys, suihkun kautta töihin. Töistä kotiin ja illalla nukkumaan. Päivän
kohokohta voi olla kaupassakäynti. Maantaista perjantaihin yritän kuumeisesti keksiä, mitä erilaista sitä viikonloppuna tekisi. Pelkkä reissu lähikaupunkiin tuntuisi tarpeeksi jännittävältä! Mutta mihin sitten olen tyytyväinen? Mikä riittää?
Miksen osaa tehdä arjesta jännittävää? Voisin ehkä mennä töihin puoltaa tuntia aikaisemmin. Ei jaksa. Voisin ostaa kaupasta maidon sijaan mehua. Tylsää. Voisin pukeutua hattivatiksi töihin. Noloa.
Kaiken tämän voisi ratkaista uusi tuttavuus. Olisin persoona, josta hän ei tietäisi mitään aikaisemmin. Voisin ehkä löytää itsestäni uusia puolia. Sitten voisin opetella vähentämään niitä huonompiakin.
Tai sitten matka jonnekin kauas, rannalle hiljentymään. Ehkä löytäisin uusia ulottuvuuksia, kuin avaruudesta konsanaan.
Radikaali muutos, esimerkiksi hiusten värjääminen vihreiksi? Siinä olisi ehkä kuitenkin enemmän ihmettelemistä kuin jännitystä.
Ehkä kannattaa kuitenkin mennä kalaan uusille merille, kuin jäädä aina samaan lutakkoon. Jonain päivänä koukkuun voi upota suuri lohi! Tai sitten vain pieni silli. Jännitävintä elämästä tekee kuitenkin sen, ettei ikinä tiedä...
Jottei seinät hajoaisi päällesi, revi tapetit ja tee uudet ja vahvemmat seinät.
Jottei tuuli riepoisi liian lujaa, köytä itsesi kaveriin, niin painovoimanne on suurempi.
Jottei elämä olisi liian tylsää, opettele nauramaan peilikuvallesi tai etsi vieläkin tylsempiä elämiä. Niin huomaat, ettei omasi olekaan niin ikävystyttävä!
Ps. Perhoset, tervetuloa vain masuun. Odotan teitä innolla !
-Lilli
