Koska on kylmä ja pimeä.

Tänään olen onnellinen. Tänään olen ylpeä kaikista niistä saavutuksistani, joita olen ehtinyt saamaan aikaan. Tänään olen tyytyväinen myös itseeni. Juuri tänään.

Olen ihmetellyt sitä, miksi me ihmiset alituiseen keksimme syitä, miksi juuri tämä päivä on se rankin ja mahdottomin. Milloin työpäivä on liian raskas tai lapset kiukkuavat uusia hampaitaan. Monesti kuulen "en jaksa"-lauseita. On ihan hyväksyttävää, että välillä tälläiset ajatukset valtaavat meidät. Mutta voisiko tätä väliaikaistaa? Saisinko enemmän aikaan, jos lakkaisin miettimästä niitä tuhansia tekosyitä, jotka ei oikeasti olisikaan esteenä. Varmasti.

Mitä sitten pitäisi tehdä? Ennen kaikkea olla tyytyväinen ja hyväksyä itsensä sellaisena kuin on. Se oman pääkopan sisällä oleva ääni keksii ne ajatukset, millainen tulisi olla ja mikä olisi hyvä ja paras sinulle. Se yrittää puskea sinua eteenpäin, joten anna puskea! Työnnä ne latistavuudet pois, kuuntele vain rohkaisevat ajatukset ja ota niistä onkeesi. Ihminen kehittyy eniten epämukavuusalueellaan.

Ole toisia kohtaan nöyrä. Ja kiitollinen niistä asioista, mitä juuri sinulla on. Meillä kaikilla on asiat jostain näkökulmasta katsottuna hyvin, joten pitäydytään siinä. Halutaan sitä lisää. Pelkkä haaveilu ei nyt auta, vaikka monesti siitä olen puhunutkin. Onnellisuuden eteen on myös tehtävä töitä. Kyse on sinun onnestasi, ei kenenkään muun.

Aloita heti tänään. Tänään voi löytää yhden asian, josta olla kiitollinen. Se voi olla hyvinkin pieni
asia, mutta saa sinun leukapielet ylöspäin. Kas niin, hymyilemään.

Minulla on tänään ystävät. Minulla on ne aina. Siitä minä ammennan voimaa!

Toinen koti

Haluan kertoa sinulle eräästä paikasta.
Kerron sen vasta lopuksi, ellet jo arvaa.
Haluan sinun kuvittelevan sellaisen paikan myös itsellesi. Paikan, jossa on hyvä olla.

Siellä on vene nimeltään Kaisla.
Minä vaihdoin siihen uuden telineen airoa varten.

Olen saanut viettää siellä kaksikymmentäkolme kesää,
Koululaisena kokonaiset kaksi kuukautta Mutta nyt aina kun vain suinkin ehdin.
Se on paikka, jossa tuoksuu luonto. Talvella on jäätä ja lämmittäviä pattereita, keväisin nostetaan
Laituri paikoilleen Ja aletaan ruokkia sorsia. kesällä vilvoitellaan järvessä, poltetaan kokkoa ja syödään kiuasmakkaraa. Syksyllä haravoidaan suuren vaahteran lehdet ja taitetaan kesätuolit kokoon. Sienet kerätään ja niistä tehdään kastiketta, jota maistellaan metsästyskauden aikana tulleen riistan kera. Tuoretta kalaa pyydetään päivittäin pitkin vuotta.

Pienenä se oli vain paikka, jossa sai olla huoleton. Sai mennä uikkarit jalassa ulos syömään ruokaa. Oli aamu- ja päiväsaunat, ilta- ja yösaunat. Oli kesykaneja ja paljon serkkuja, joiden kanssa valvoa pitkälle aamuun.
Nyt isompana leikitään toisia leikkejä. Haravoidaan, tyhjennetään paskakaivoa, kannetaan vesiä ja pilkotaan puita.
Kaikki tekevät, jotta tuo paikka säilyisi puhtaana ja arvokkaana. Suvun paikkana.

Silloin kahlattiin rantavedessä ja noukittiin vesikasveja, jottei serkku alkaisi panikoida. Nyt voi olla paljussa,
Vesikin nousee saaviin nappia painamalla. Vessankin voi vetää!
Silloin laitettiin iltaisin villasukat ja huppari päälle, ettei vilustuisi. Nyt herää keskellä yötä siihen, kun on liian kuuma.

Kaneja ei enää ole. Ne ovat vaihtuneet koiriin. Niille nuorimmat heittelevät keppiä järveen ja palloja pusikkoon.
Nuorimmilla on hieno köysi ison kiven luona, jonka avulla voi leikkiä kiipeilykoulua. On keinua ja hiekkalaatikkoa.
Silloin oli kaninhäkki. Sekin kelpasi.

Tuo paikka on muuttunut minun silmissäni paljon. Se on saanut uusia rakenteita, luonto on muuttunut.
Koskaan se ei ole lakannut olemasta minulle se tärkein paikka. Se paikka, jossa aika menettää merkityksensä.
Kun puhelimen voi laittaa kiinni. Siellä saan olla oma itseni miettimättä miltä näytän. Siellä minun ei tarvitse
Koskaan tuntea oloani yksinäiseksi vaikka olisinkin yksin. Se on minun toinen koti.

Seuraavan kerran lähden Kaislan kanssa retkelle. Niinkuin silloin serkkuni kanssa, kun tapasimme aamuyöstä ne viisi hirveä uiskentelemassa. Minä muistan ne kaikki muistot ikuisesti, mitä siellä on tapahtunut.

Tuo paikka on Haukkasalossa, Päijänteen rannalla.
Sen nimi on Palasalo.
Se on minun mökkini.


- Linda

Sinun päiväsi.

Muistan tämän päivän. Lauantai 1.6.2011.
Laitoin meikin naamariin ja marssin aamulla kampaajalle.
Yhdeltätoista olin seremoniassa. Sain stipendin musiikillisesta lahjakkuudesta.

Olin ylioppilas.

Juhlin kaikkien rakkaiden ympäröimänä. Sain kuulla lauluja, jotka saivat minut kyyneliin.
Kuulin sanoja, jotka rohkaisivat minua. Maistoin mummon lusikkaleipiä ja nautin ilmasta.
Se oli täydellinen päivä. Minun päiväni prinsessana.

Tänään voin juhlistaa valmistumista merkonomiksi. Päivä ei ole samanlainen. En saa hienoa mekkoa päälleni
Enkä maista lusikkaleipiä.
Kukaan ei laula laulua tai pidä puhetta.
vien koirani lenkille ja viihdytän asiakkaita töissä.
Tämäkin on minun päiväni.
Koska minä päätän niin.

Tämä kirjoitus olkoon siis onnentoivotus jokaiselle valmistuneelle tänä vuonna. Erityisesti rakkaalle eläintenhoitajaserkulleni, jota saan juhlia muutaman viikon päästä.
Olkaa tänään prinsessoita ja uljaita. Viihtykää toistenne seurassa ja maistakaa kesän ensimmäisiä mansikoita. Unelmoikaa tulevaisuudesta, sillä se on vielä täysin edessä! Hullutelkaa tarpeeksi, mutta muistakaa olla ihmisiksi.
Olkaa myötäylpeitä toistenne puolesta. Tänään saa olla huomion keskipisteenä. Pitääkin olla.

Käytä lakkiasi aina vappuisin ylpeänä saavutuksestasi. Ja tavoittele jotain uutta. Nythän sinulla on aikaa, eikö?



Tämä on sinun päiväsi.
Koska sinä päätät niin.

Terkuin, Linda