En ole yksin

Olen joutunut asuntohakemuksen lähetettyäni pohtimaan paljon omaa itseäni, sitä millainen olen ja mitä haluan olla. Unohtamatta sitä aikuisuuteen kasvamista.
Yritin jo aikaisemmin kirjoittaa ajatuksiani, mutten saanut mitään ylös joten astuin pianoni viereen ja sain valmistettua melkein tunnissa ihan uuden kappaleen (josta olen tottakai ylpeä) mutta se kertoo aika hyvin tämän päivän tunnelmista ja haluan jakaa sen teidän kaikkien kesken ;

EN OLE YKSIN
"Yksinäisyys pelottaa
katson raosta kuitenkin
reppu maahan kolahtaa
joku hegittää täälläkin
Huoneet jatkuvat pohjoiseen
tahdon jatkaa vieläkin
muistan hänen minulle sanoneen
voit palata takaisin

Mikäs tässä yksin on olla
kun joku hengittää mun takana
liikkua tuulessa, vaan olla
kun joku muistuttaa mua todesta
En ole yksin

Jatkan omaa polkua eteenpäin
katson taakseni kuitenkin
jatkan siitä, mitä lapsena näin
en pahaa jatka ollenkaan
Opit vien varmasti mukana
ja jaan hyvää muillekin
muistan äidin, isän ja veljenkin
mutten unohda itseäni

Mikäs tässä yksin on olla
kun joku tähdittää mun unelmaa
liikkua tuulessa, vaan olla
kun joku haaveilee mun mukana
En ole yksin"

Miehiset keskustelut ja nenänkaivuu

Tänään on 14.8.2010 ja paras ystäväni Ansku täyttää huomena sen tyhmimmän ja turhimman iän, 17 vuotta. Järjestimme toisen hyvän ystäväni Iiriksen kanssa Anskulle tänään jos jonkin moista touhuamista. Aamulla vain ruma oranssi uimapuku päälle ja aamu-uinnille Pirkkalan Kurikan rantaan. Sitten vaatteiden vaihto (äidin vanhat hiihtohousut, kymppi-vuotiaan t-paita, kiiltopanta ja isot lasit) ja kohti Citymarkettia. Kaupassa Anskun piti ostaa ärrävikaisena baletti-kärkitossut kädessä tikkukaramelli ja energiajuoma balettireenejä varten. Tottakai repliikit oli jo matkalla harjoiteltu. Ja minun ja Iiriksen tuli olla vaiti. Kauppareissun jälkeen menimme oman keskustan torille ja siellä Ansku söi tikkukaramellinsa ja minä (PAHAMINÄ) pakotin juomaan yhden vaalean oluen. Sitten meille aamupalalle, ja Anskulle kasvonaamio ja porukalla saunaan.
Hyvä Lilli ja Iiris ! Luulisin, että onnistuimme aika hyvin ?
Anskulle oli helppo keksiä moista, kun tietää sen psyykeen kestävän ja että on hauskaa. Tulin saunan jälkeen ajatelleeksi, kuinka tärkeää on, että on muutama sellainen ystävä, minkä kanssa voi tunkea sormeaan nenään eikä hävetä. Toinen nauraa jos kaatuu, mutta kysyy kuitenkin heti, sattuiko. Ystävien kanssa pitää olla joskus päätöntä ja lapsellista ettei aikuistu ja tylsisty tyystin unohtamatta myös niitä surun ja lohdutuksen hetkiä, joita keskenämme jaamme. Ainiin, ja miehistä koostuvat keskustelut.. NIITÄ RIITTÄÄ !
Miehiä tulee ja menee, kavereita tulee ja menee, mutta tuollaisten ystävien toivon kestävän aina. Ja toivoisin myös että jokaisella olisi yksi sellainen ihminen, kehen turvata hädän tullen ja kertoa hullunlailla olevansa onnellinen. Tietysti ystävä sinun puolestasi yhtä onnellinen. Poikaystäväni sanoo hienosti yhdessä kappaleessaan että "jaettu suru on puolisurua".

Tänään aion vain keskittyä siihen, kuinka hyväntuulinen olen ja jaan sitä ystävieni kesken. Koska ystävät ovat vain sellaisia, mitä ei voi rahassa mitata;

"Tämä päivä on ollut kaikkea
muuta kuin synkkä.
Se on täynnä tapahtumaa.
Pilvilinnat kaukana,
mutta kaikki on kuitenkin todellista.
Istun aina vierellenne, kuivaan kaikki kyyneleenne.
Otatte kiinni hihasta, teette vain pienen eleen.

Kaukana jossain olin hetken huoleton ja onnellinen.
Pilvilinna lähestyi sittenkin,
ei se ollut pelkkä kuvitteellinen.
Tulettehan mun mukaan,
kun ilta on vielä nuori ?
Pidättehän kädestä kiinni,
ettekä irti päästä vuosiin.
Näyttäkää mistä tehty ootte,
pysykää mulle suojelijana.
Kulkekaa pää pystyssä
urheena, älkää taakkana."