Minulle on aina ollut vaikeaa arvioida itseäni. Joko kirjoitan liian puuteroidun
version tai sitten seinät kaatuvat kesken päälle. Siksi annan luvan rakkaalle äidilleni
kirjoittaa tästä aiheesta. Tuloksena syntyi kaunis teksti, jonka hän piti
minulle ylioppilasjuhlissani. Tässä se myös teille;
"Pieni ruskeasilmäinen prinsessa, pienestä asti aina esiintymässä ja rakasti hälinää,
ja aina piti olla ihmisiä ympärillä. Toisena hetkenä myrsky, toisena hetkenä aurinko.
Kasvoi isoveljensä hyvässä huomassa. Miiikka huolehti aina pikkusiskostaan ja katsoi hänen peräänsä. Oli oikea kyläluuta eikä koskaan ikävöinyt äitiä tai isäänsä vaan mietti kylässä, kenelle seuraavaksi menisi. Aika pienestä jo uhosi muuttavansa Pariisiin 18-vuotiaana Aino -serkkunsa kanssa.
Muutettiin tänne Pirkkalaan kun Lilli oli 2 vuotta. Hän sai hyvän hoitopaikan Marja-Leenan luona perhepäivähoidossa. Marja-Leena kertoi kuinka Lilli halusi aina istua rattaissa ja olisi antanut muiden pienempien kävellä.
Ensimmäisellä luokalla osasi lukea, mutta ei millään meinannut pärjätä yksin kotona koulun jälkeen vaikka isovelikin oli kotona. Ei ollut tarpeeksi happeningia meidän tytölle, joten meni vielä hetkeksi takaisin hoitoon. Onneksi kummitäti Teija jäi äitiyslomalle ja Lilli pääsi nauttimaan Teijan turvasta pitkän aikaa, kun oma äiti oli töissä
Lilli oli paljon isänsä kanssa jalkapallotreeneissä mukana, kun tein kolmivuorotyötä, ja nukkui kerran jopa Pirkkahallissa korkeushyppypatjalle, kun ei jaksanut odottaa. Vahtimestari tuli sitten Kimmolta kysymään, että: "Onkohan tuo sun tyttös, joka tuolla nukkuu?"
Urheilijaperhettä kun ollaan, niin yritettiin tarjota Lillille kaikenlaista liikuntaan liittyvää. Harrasti balettia, hiphopia jne. kunnes löysi oman juttunsa; musiikin.
Lilli aloitti soittamaan pianoa 5 -vuotiaana ensin Ida -serkkunsa opeilla, ja myöhemmin meni tämän perässä Tampereen Konservatorioon. Viimeinen vuosi meinasi tyssätä alkuunsa, mutta saatiin sitten onneksi Linda suorittamaan tämä loppuun. Ja arvatkaa millä; rahalla!
Lillin "musiikki-isän" arvonimen ansaitsee ehdottomasti Vikke, joka on ollut Lillin koko elämän ajan kaikin tavoin mukana auttamassa musiikin tekemisessä, soittimien hankkimisissa etc.
Lilli on aina hoitanut koulunsa hyvin. En ole koskaan kysnyt, onko tehnyt läksynsä tai paljoa kuulustellut - jos ei ole itse pyytänyt. On ollut aika sosiaalinen tyttö, koska kotona on käynyt paljon kavereita ja yhdessä vaiheessa niitä oli melkoinen porukkakin.
Me ollaan Lillin kanssa niin samanlaisia, että monta kertaa ollaan kolahdeltu yhteen oikein kunnolla ja haettu apua milloin keltäkin. Kerran lilli soitti omalle äidilleni, kun en päästänyt sitä yökylään, että "puhu nyt sää mummu tyttärelles järkeä!"
Lilli on kyllä vedättänyt mua ja isäänsä monta kertaa, mutta ei tiennyt että me puhuttiin aina Lilliin liittyvät asia ja tiedettiin, mitä hän toiselle sanoi, mitä toiselle ei.
Muutamia neuvoja haluaisin kuitenkin sulle antaa. Elämä on yksinkertaista, kun vain muistaa tehdä työtä ja rakastaa. Sun mummo aina sanoi, ettei ihmisen ole hyvä olla yksin. Pitää olla ystäviä, joille voi jutella ja joiden luona voi käydä kahvilla.
Toinen mummosi sanoo, että työtä pitää tehdä, ja mitä työtä kukin tekeekään niin se pitää tehdä hyvin ja huolella.
Isäsi on tehnyt paljon työtä, jotta on voinut ostaa sinulle pianon, karaokelaitteet, auton jne.
Minä taas toivottavasti olen opettanut sinua rakastamaan, puhumaan ..
Ja muista, Me ollaan isäsi kanssa sun tukenasi aina.
Musiikki on ollut aina mun ja Lillin juttu meidän perheessä.
Me ollaan aina laulettu autossa aivan täpöillä varmaan niin paljon, että sen takia Kimmo ja Miikka ei laula.
Lopuksi Vesku Loirin kappale sinulle;
Me toivomme sinulle elämäsi matkalle
sen verran onnea etten kesken katkea
ja sen verran valoa et tiedät kenen viereen istua
ja sen verran pimeyttä että on pakko rukoilla
Sinä tyttäremme
niin kirkkaana soit
sulla on kaikki jo mukana
sinä maailmaa mittaillen
kantaa sen voit
mikä on kaikkein arvokkainta
Toivomme sen verran murhetta
ettet sorra heikkoja
ja sen verran rakkautta et tiedät milloin vaieta
ja sen verran viisautta et tunnistat ystäväsi
ja sen verran kipua että osaat antaa anteeksi
Sinä tyttäremme."
Tämä oli äidille helppo rasti, ei niinkään minulle. Kiitos äiti♥
