At the end of this year

Näin joulun alla sitä pohtii mennyttä vuotta.

Sitä kaikkea, mikä on mennyt, ja mitä kaikkea onkaan vielä edessä.

Olen saanut elämältäni jo paljon, vaikka olen nuori.
Minulla on turvallisin ja rakastavin perhe eikä minun tarvitse olla yksin.
Perheessä olemme kaikki samalla viivalla. Kenenkään ei tarvitse esittää jotain sellaista,
mitä ei ole.
Juhlimme ja iloitsemme aidosti toistemme onnistumisista ja tuemme alamäissä.
Se on sellaista, mitä ei rahalla saa. Sana "perhe", kuvaa minulle juuri tuollaista.
Sitä kaikkein arvokkainta♥

Äiti koki aidon yllätyksen, kun olin järjestänyt (yhdessä monen muun rakkaan ihmisen kanssa)
hänelle juhlahumua. Oli tanssia ja laulua, puheita ja soittoa. Juuri sitä, mistä äiti pitää.
Aito hymy hänen huulillaan oli arvokkain lahja, minkä annoin äidille tuona päivänä.
Kauhea kasa lahjoja pöydällä, sekaisin kukkamäärästä -- Aito hymy on kuitenkin se, joka merkitsee.

Olen myös alkanut nauttia yksinäisyydestä.
On huojentavaa käpertyä viltin alle sohvalle, sytyttää kaksi pöydällä odottavaa
kynttilää ja nauttia kirjasta villasukat jalassa, kuuma mummonmehu kädessä.
Tuntee olevansa yksin, muttei yksin. Tiedättekö sen tunteen?
Kun on hyvä olla näin.

En voi väittää, että olisin täysin yksin. Aina jossain huoneeni nurkassa kuuluu muutama tuhina,
ehkä uneksivaa vikinää -- ja sitten lempeä kuono painautuu reiteni päälle tuijottaen minua.
Minä rakastan sinua. Olen onnellinen, että saan olla juuri sinun koirasi. Sinun Sarasi.
Koiran onni onkaan niin suloista ja vilpitöntä. JA SUORAA.
Hän kertoo, koska on mustasukkainen, pyytää aina anteeksi muutamasta syödystä kengästä
ja menee pois kun käsketään. Syö ruokansa ja kiittää siitä. Nukkuu yhtäpitkään sinun kanssasi
ja herää onnellisena päivään. Ei harmittele, murehdi turhia eikä suutu. Ja jos sinä suutut hänelle,
ei haittaa. Viipymättä saapuvat tuijottavat silmät ja rauhallinen katse.
Mikä sinulla on hätänä?
Älä ole niin surullinen. En osaa puhua, mutta osaan olla hiljaa ja kuunnella. Osaan painaa pääni
viereesi ja tuhista tuota rauhoittavaa tuhinaani. Minä en ole surullinen, haluan ettet sinäkään ole. Leiki kanssani.
Sitä minä toivon. Ja että rakastat. Välität

Tuo pieni (LUE:MAHDOTON) karvapallo on kuin lapsi. Sitä hoivaa ja ruokkii, pissattaa ja tutustuttaa uusiin asioihin,
ympäröivään maailmaan. Kun se sitten joskus on tarpeeksi "aikuinen" -koirien maailmassa ei koskaan- se osaa jo
mennä omiansa, syödä ruokansa kun huvittaa, nukkua silloin kun väsyttää ja odottaa rauhassa. Eihän siitä "äidin pikku
tytöstä" kasva koskaan täysin aikuinen, se on aina pieni tyllerö. Niinkuin lapsetkin äitiensä mielestä.
Äitini ainakin sanoi: "Äidin oma pieni tyttö".

En koskaan halua antaa tätä pois. Tätä tunnetta, mikä tekee olon rauhalliseksi ja tyytyväiseksi.
Olkoon se sitten rakkaus tai välittäminen tai jokin outo hyvä tunne. Pysyköön tässä ja jääköön iäksi.

Joulu tulee. Se tekee minut hulluksi. Tai lähinnä yltiöhöpönassuksi, joka näkee maailman vaaleanpunaisten
päivänkakkaroiden läpi. Ja kyllä, en meinaa vieläkään tunnistaa, mikä kakkara oli minkäkin värinen, kun ystäväni
minulle aina siitä piruilee. Ystävä, pysy sinäkin siinä. Olet rakas, en halua sinun menevän minnekään.

Nyt. Tähän maailmaan.

Haluan toivottaa kaikille rakkautta. paljon rakkautta.
Ja halauksia niille, jotka eivät sitä pitkään aikaan ole saaneet.
Lahjoja niille, jotka eivät jouluna pukilta niitä saa.
Hymyä sille, joka on monta päivää ollut surullinen.
Kädenojennus sille, joka tuntee olevansa turvaton -- Minä autan.
Ja sateenvarjon sille, joka kulkee yksin pimeässä -- Ei sade kastele.

Ja kaksi kynttilää jokaiselle.
Valoa tähän kylmään.

♥lla Lilli

Now matter what they say

Hei sinä siellä!

Juuri sinä omana itsenäsi, yksilönä.

Olet ainutlaatuinen ja erilainen kuin muut.
Arvostat erilaisia asioita ja haluat tehdä elämästäsi elämisen arvoisen.
Tee se. Kyse on sinun elämästäsi eikä kenenkään muun.
Vain sinä voit vaikuttaa.

Tunteet heittelehtivät paljon. Eilen istuin koko päivän sohvalla tekemättä mitään.
Ja olin todella onnellinen ! Nauroin melkein kyyneleet silmissä ja tunsin olevani oikeassa paikassa.
Se on sellainen paikka, jossa tietää tulevansa rakastetuksi ja olevansa tärkeä. Omana itsenään.
Kenenkään ei tarvinnut sanoa mitään, ja tiesin sen. Olen rakas.

Katselin dokumenttia yksinäisistä ja itseään vahingoittavista nuorista. Hämmästyin heidän ajatuksistaan,
kuinka elämä on täynnä ahdistavuutta ja stressaavia tilanteita. Koko elämä pyörii sen ympärillä, että
sisimmässään haluaa olla "offline" ja lievittää tuskaa. Ahdistuneena nuori tuntee olevansa jotakin muuta kuin ihminen.
Veren näkeminen vasta saa ymmärtämään, että todella on elävä ihminen. Itsensä satuttamisesta kehkeytyy ikään kuin riippuvuus,
jonka avulla halutaan tuntea jotakin. Monet nuoret kertoivat ettei kiusaaminen enää tunnu miltään. Ennen toisten ihmisten sanat satuttivat ja herkistivät. Nyt ne vain leijuu ilmassa saamatta minkäänlaisia tunteita aikaan. Kipukynnys laskee eikä vuotavat arvet enää satu. Kaivetaan kuoppaa entistä syvemmälle.
Tutkimuksissa todettiin mindfullness -terapialla olevan apua. Mietiskelemällä ja palaamalla niihin ahdistuksen aiheuttamiin tunteisiin saatiin aikaan aivojen "muuttaminen". Aivolohkon suuri ahdistuksen tunteen alue oli huomattavasti pienentynyt pitkän hoitojakson jälkeen. Hoitojakso on pitkä ja asiakkaalle hyvin raskas, koska hän joutuu käsittelemään ahdistuksen synnyttämiä tunteita uudelleen ja uudelleen. Tutkijat näkivät silti valoa tunnelin päässä.

Iltalehteen perustettiin uusi yhteisö "Edes yhtenä päivänä maailman tärkein". Ajatus on nuoren 16-vuotiaan tytön, jonka avulla voidaan auttaa kiusattua, syrjittyjä tai muuten yksinäisiä lapsia ja vanhempia. Yhteisöön on liittynyt itseni lisäksi jo yli
11 000 jäsentä, ja uusia pyyntöjä satelee päivä päivältä. Hieno huomata, että me rujoimmat ja junteimmatkin suomalaiset osaamme huolehtia omistamme ! Ajatus on hyvin yksinkertainen: kirjoita esimerkiksi kortti, ja lähetä se postiin. Jossain päin Suomea joku pieni lapsi ilahtuu ajatuksesta! "Jossain on joku, joka välittää."

Täältä löydät yhteisön, jos innostuit: https://www.facebook.com/groups/451729104946419/?hc_location=stream

Ja kävele lopuksi peilin eteen. Kun normaalisti huomaat sen ryppyisen otsan ja vääränmallisen leuan, katso uudelleen.
Siellä on kaksi silmää, jotka näkevät. Kaksi korvaa jotka kuulevat. Löydät myös suun, joka maistaa ja nenän, jolla haistaa.

Sydämiä on vain yksi. Älä revi sitä auki. Anna sen olla "online", näytä sille elämäsi ja ystäväsi. Ne kannattelevat sitä.
Ojenna kätesi ja rakasta.

Ja kaikista tärkein,

Rakasta itseäsi.

Sellaisena kuin olet.

- Lilli

Maanantaisen päivän jatkeeksi:

Paperiviiltoja

Liiemmin selittelemättä ja miettimättä uusien blogitekstien päivitystä, paneudun heti asiaan.

Geoffrey Chaucer kirjoittaa seuraavasti: "Aika parantaa kaikki haavat".
Hän vain unohti mainita kirjoituksessaan ne arvet, joita haavoista jää.


Tuskallisista tapahtumista jää pysyvät jäljet meihin. Niihin ei välttämättä satu enää,
mutta ne muistuttavat meitä. Ajan myötä muisto voi haalistua. Mutta arvet ovat aina muistona
siitä, mitä tapahtui. Ne kertovat siitä, että selvisimme hengissä.

Jokaisella meistä on arpia. Niiden uudelleen auki repiminen ei helpota oloa. Sitä luulee,
että kaikkien asioiden lopullinen käsittely ja iänkaikkinen miettiminen auttaisi oloon. Auttaisi
unohtamaan. Yrität kulkea seuraavina päivinä eri polkua, kun haluat olla kohtaamatta juuri niitä asioita tai ihmisiä,
joista viimeksi sait haavoja. Edes pienen paperiviillon. Et välttämättä kohtaa juuri niitä asioita, mutta nurkan takana on aina
uusia tuulia - niin hyviä kuin huonojakin.
Sitä tuntee voivansa vaikuttaa kaikkiin maailman asioihin. Joskus on vain istahdettava ja todettava itselleen
ettei asialle voi mitään.

Kuolema, rikos, petos, valehtelu, kiusaaminen, loukkaaminen, unohtaminen, ... Jäävuoren huippu siitä, josta tulemme
surulliseksi ja saamme haavoja. Lohduttominta on se, että niihin ei tehoa cortison -voide, eikä laastari niin kuin
tavallisiin arpiin.

Muistetaanhan puhua niistä. Yksin miettiminen isojen asioiden kanssa ei auta. Toki kukaan ystävä ei saa
haavaan ihmeainetta, joka poistaisi jäljelle jäävän arven. Hän saa sinut ehkä ajattelemaan asiaa
helpommin. Hän tekee kanssasi asioita, jonka vuoksi et mieti asiaa liikaa. Hän kertoo kuinka arvokas sinä olet.
Mitä sinä merkitset. Kaikkine' omine' arpinesi.


Ei meistä kukaan haluaisi elää täysin vaaleanpunaisessakaan kuplassa, joka ei menisi koskaan rikki.
Ne arvet, jotka eivät riko sinua kokonaan, vahvistavat sinua. Ne kertovat, kuka sinä olet.
Millainen sinä olet.

Tämä maailma on sellainen.
Ole sinä vahva.


Minullakin on arpia. Tunnen silti olevani valmis jättämään jälkeni -- maailmaan.

Maailman paras äiti

"pitää muistaa vaan kestää ja kestää - rakastaa ja rakastaa. Kyllä se aika sitten palkitsee kaiken"

Näin sanoi rakas mummoni, joka tänä vuonna palkitaan Valkoisen Ruusun Ritarikunnan ensimmäisen luokan mitalilla.
Mummo itse sanoi että "Nyt jännittää, kun sitä pääsee Saulin kanssa kahville".
Kunniamitalin saa Suomessa tänä vuonna 39 äitiä. Sellaisen saisi antaa jokaiselle äidille. Myös minun äidille.

Äitiys ei ole itsestäänselvyys. Sen voisi ajatella olevan lahja. Oma äitini aina sanoo, että "se on sitten kahdeksantoista
vuoden pesti".
Mummoni soittaa edelleen päivittäin äidilleni, muistuttaa ja kysyy, kertoo ja kuuntelee.

Äidistä otetaan mallia. Hän opettaa, miten pestään pyykkiä, ja kuinka haarukalla syödään.
Hän kertoo ettei kaveria saa lyödä, ja anteeksi pitää pyytää.
Äiti voi asua kaukana tai lähellä - mutta hän on minulle aina yhtä tärkeä.
Äiti on ollut minun elämässäni paljon. Muistuttanut ja kysynyt, kertonut ja kuunnellut.
Ollut olkapäänä kun teini-iässä kaikki otti päähän, ja rohkaissut tekemään omat virheensä.
Äidit eivät voi tehdä toisten virheitä. Jokainen tekee omat virheensä, toivottavasti oppien myös niistä

"Tyhmä ei ole se, joka tekee virheitä. Tyhmä on se, joka tekee ne kahdesti" -äiti

Muistan aina niitä universaaleja ohjeita äidiltä. Sellaisia tuli päivittäin.

"Muista vaihtaa joka päivä pikkarit"

Parhaan lapsuudenystäväni kanssa olimme kaikki kesät Haukkasalossa mummon ja papan mökillä, asuimme suuressa karhun kokoisessa häkissä. Saatoimme koko päivän asua häkissä pupujen kanssa. Äiti toi häkin ovelle pikkarit ja muistutti niiden vaihtamisesta.
Vaihdoimme pikkarit ja häkin luukku napsahti kiinni. Oli ilta- ja aamusaunat, päivä- ja yösaunat. Kaiken muun ajan asuimmekin häkissä.

"Petaa petisi"

En jaksa edes muistaa, kuinka monta kertaa olen tuon ohjeen -vai sanonko käskyn- kuullut. Teini-iässä piti joka ikinen päivä pedata se hitsin peti. Piti olla päiväpeitto ja muutama tyyny. Ei riittänyt että laittoi huoneen oven kiinni - äiti aukaisi sen ensimmäisenä, kun saapui töistään. Heti ilmoitti, että "miksi ei ole sen verran aikaa riittänyt ettei petiä ole ehtinyt pedata?"
Joka päivä se pedattiin.
Pedataan tänä päivänäkin. Joka päivä.

"Nyt mennään mummolaan"

Äiti on aina opettanut sitä, että mummoja ja pappoja pitää käydä katsomassa. Pitää käydä kertomassa kuulumiset ja opiskelupaikat, sekä ilot ja surut. Mummot tulevat iloiseksi. Pappa tuli tänään iloiseksi, kun lauloin Keski-Suomen kotiseutulaulua. Söimme kakkua ja joimme kahvia. Pappa ei ymmärtänyt, mutta hymyili.


Meillä on äitienpäivänä ollut tapana tuoda äidille kahvit sänkyynn.
Äiti ja isä ovat nykyään vain niin "vanhoja tyyppejä", että eivät malta nukkua pyhänä kahdeksaa pidempään.
Keitän kyllä kahvit, jos herään aiemmin.

Halauksen annan.
Ja kerron, että hän on maailman paras äiti♥

-Lilli

Ihmisen paras ystävä

Valtava määrä rotuja, monia satoja tuhansia yksilöitä. On terveitä ja sairaita, kilttejä ja tuhmia, nuoria ja vanhoja.
Niin, siis koiria.

Tv2:lta tuli silminnäkijä -ohjelma, missä koulutettiin kahtaa eri koiraa kahdella tyylillä. Toisen koiran koulutustapa oli lempeä ja paljon kehuva, kun toisen koulutuksessa lähestymistapa oli kylmempi ja hiljaisempi. Ohjelmassa kysyttiin ammattikouluttajilta heidän metodeistaan ja kokemuksistaan. Ohjelman päätteeksi molempien koirien käytös oli muuttunut huomattavasti ja omistajat olivat ylpeitä koiristaan. Kumpi koulutusmalli olikaan sitten oikea ?
Tuleeko koiralle olla luja vai lempeä?

Olen itse ollut paljon erilaisten koirien parissa, ja nähnyt paljon eri malleja kouluttaa omaa koiraansa. Jotkut käyttävät peltipurkin kolisevaa ääntä osoittamaan väärää käyttäytymistä. Jotkut ääntelehtivät lyhyesti ja napakasti kieltääkseen koiraa. Kirjat opastavat toista, puun takaa kuulee toista. Muistan elävästi Cesar Milanin ohjeen: "koiran tulee olla rauhallisen alistuvainen" ja ihmisen "rauhallisen päättäväinen". Koira ei saa olla ihminen. Koiran pitää saada olla koira. Jos oma käyttäytyminen ei tahdo toimia, kannattaa kokeilla uutta rohkeasti.

Tänä päivänä koira otetaan liian heppoisin perustein. Aika ei riitä kunnolla koiran kouluttamiseen ja raha voi olla tiukilla kunnolliseen ruokavalioon. Niin ja hei! Pienetkin koirat tarvitsevat liikuntaa yhtälailla kuin isot koirat. Koira otetaan, koska sitä voi helliä ja sen kanssa on kiva leikkiä. Myös rotuun tutustuminen on saatettu jättää huomiotta. Tietyt rodut vaativat paljon töitä ja pitävät koiran tyytyväisenä sekä onnellisena. Esimerkiksi huskyt tekevät töitä monia tunteja tauotta ja nauttivat siitä. Se kuuluu rodun perimään ja luonteeseen. Ajokoirat rakastavat metsästää, ja noutajat noutaa. Jokainen koira -niin kuin me ihmisetkin- on onnellinen, kun tuntee itsensä hyödylliseksi, oli tekeminen millaista tahansa.

Olen törmännyt viimeaikoina myös koiravastaisiin ihmisiin.
Kaikesta ei tarvitse pitää mutta että myrkyttämälläkö ne koirat maailmasta poistetaan ? On vain surullista huomata jonkun toimivan näin. Jos jokin asia ottaa päähän ja suututtaa oikein kunnolla, ei sitä voi ehdoin tahdoin väkivallan tai myrkyttämisen avulla purkaa. Lehtien palstoilla jokavuotiset kakkakeskustelut, hiihtolatujen pilaaminen tassunjäljillä ymymym. Ehkä meillä on paljon suurempiakin murheita pohdittavaksi. Ainakin saatan olettaa niin. Ja taas on kaksi koiraa vähemmän jonkun ilkeän ihmisen tekosien vuoksi. En halua kuvitellakaan, miten pahalta omistajista tuntuu.

Koiria saa olla. Kissoja pitää olla. Jopa lemmikkikäärmeetkin kuuluvat kotiin - vaikken niistä itse pidäkään. Koirat ovat ihmisten parhaimpia ystäviä. Ne eivät osaa puhua - onneksi. Juuri siksi niille on helppo puhua, koska tietää ettei asia varmasti leviä. Ne peilaavat omistajan tunteitaan ja saa omistajankin helpottumaan. Koirien tekemät jekut naurattavat ja niiden välitön rakkaus hellyyttää meitä ihmisiä, ainakin minua. Kyllä koirilla ja meillä koiranomistajillakin on joskus huonoja päiviä, ja tuntuu ettei kukaan kuuntele (koira varsinkaan silloin, kun pitäisi). Olisi tylsää, jos ei koirissakaan olisi haastetta, vai mitä?

Ja palaten vielä siihen koiraohjelmaan -- kaikki kouluttavat omat koiransa. Ja jokaisen mielestä oma koira on paras koira. Niinhän se on, ja sitä on turha kieltäminen.ѣ

Terv, Lilli ja maailman paras koira Sara (valkoinenpaimenkoira 9kk)

Hyvä ihminen

En ole mallin mitoissa !
Koulukuvaus -aamuna otsassani on hirveä finni !
Hiukset sojottavat aina väärään suuntaan !
Miksi menen yksin aina kotiin?

Miten voisin olla parempi ihminen?

Katselin Fox -kanavalta tullutta Tabu-sarjaa, missä puhuttiin naisten anoreksiasta.
En sinänsä halua ottaa kantaa anoreksiaan. Aihe on raskas, ja minä en siitä ole oikea ihminen puhumaan. Lääkärit ovat, en minä.
Sen sijaan hämmästyin ohjelmassa haastateltujen ihmisten kommenteista. Siitä, kuinka kukaan ei ole oikeastaan tyytyväinen itseensä.
On ihmisiä, jotka haluavat sileämmän ihon. On ihmisiä, jotka haluavat enemmän lihaksia. On toisia, jotka ei syö -- ja toisia, jotka syövät liikaa.

Mikä meihin ihmisiin on mennyt?

Harmistuneena katselen joka päivä ajaessani töihin koulujen ohitse. Tytöt pysähtyvät nurkan taakse, kaivavat peilin esiin ja lisäävät hiukan enemmän puuteria. Pojat parkkeeraavat samaan paikkaan, ja aina se yksinäinen "Mikko" kävelee koulun ovista sisään. Tuo samainen Mikko istuu luokassa yksin, tekee hommansa, poistuu koulusta ja lasittuinein silmin vakuuttaa äidilleen, että kaikki on hyvin.

Ihmisen pohjimmainen tarve on "lisääntyä ja täyttää tämä maa".
Isän puolen mummoni suomentaa sen näin: "Tee työtä, ja olet hyvä ihminen."
Äidin puolen mummoni suomentaa saman lauseen seuraavasti: "Tee työtä, ja rakasta."

Jokaisen pitää saada tehdä sitä, mikä itsestään tuntuu hyvältä.
Jokaisen pitää saada olla se, joka haluaa olla.

Ei haittaa, jos aamulla haluat laittaa tukkasi pystyyn.
Ei haittaa, jos tykkäät tytöistä.
Haittaa, josset rakasta.

Ei uusi auto elämää paranna. Ei loputon rakkaus ole aina hyvästäkään.
Kaikista eniten ihmiset eivät halua lisääntyä ja täyttää tätä maata.
Me haluamme kelvata sellaisina, kuin me olemme.

Sitä minä toivon sinulta. Ja siksi minä sinut hyväksyn.
Juuri tuollaisena, kuin olet.

"Suuressa armossaan, Luoja teki meille maan. Poltettavakseen ja tuhottavakseen sai sen. Hyvä ihminen."