Rakkaus.
Se tunne
...
Alakoulussa rakkaus oli niin ihanaa. Piilossa.
Koskaan ei saanut kertoa sille pojalle tai tytölle, että oli ihastunut. Juuri häneen.
Juuri sen pojan hölmöilyt tunnilla on ihanaa katseltavaa.
Ja juuri tuon tytön urheilullisuus viehättää.
Tehtiin tyttöjen kesken top-listoja, jotka vaihtuivat viikoittain ja josta keskusteltiin
Aina koulun ruokalassa ja kirjevihkoissa, muistatteko?
Jos joku alkoii seukkaamaan, oli melkein noloa olla yhdessä ja pitää kädestä kiinni.
Seukkaaminen tapahtui kännykän viesteissä ja kotipuhelimen avulla. Niin ja sitten äiti ihmetteli
Kalliita puhelinlaskuja!
Yläasteelle mentäessä seukkaaminen ja rakkauden käsite muuttui. Siitä tuli yhtäkkiä hyväksyttyä.
Piti olla ii2- ja galleria-kuvapalvelussa kuvia suudelmista ja haleista teidän kahden kesken.
Oli suukottelua välitunnilla ja kädestä pidettiin tiukasti kiinni. Mitä tapahtui? Eihän me
Ainakaan vielä silloin kasvettu aikuiseksi eihän? Alakoulussa seukattuani yhden pojan kanssa menimme
Treffeille läheiseen puistoon. Emme puhuneet juuri mitään ja se oli huippua! Laskettiin alas liukumäkeä
Ja siitä riitti puhuttavaa viikoiksi. Yläasteella piti olla jotain säpinää. Mitä enemmän porukkaa, sen parempi.
Rakkaus oli niin näkyvää ja tuntuvaa. Paljon ihania viestejä, mitä lukea kavereiden saapuneet-kansiosta
Ja paljon yhteisiä salaisuuksia. Jos kumppanin kanssa tuli riitoja, sitä vaan ei nähty muutamaan päivään ja kaikki oli hyvin. Tai sitten järjestettiin jumalaton kohtaus. Silti kaikki oli hyvin.
Lukion penkillä rakkaus on aikuisen elämän tavoittelua. Yritetään yhdessä ostaa ruokaa, jota molemmat voivat syödä.
Valitaan yhdessä elokuva, jota katsellaan illalla popkornien kera.
jostain syystä tässä vaiheessa osataan ottaa mukaan aikuisten riidat. Osataan olla mustasukkaisia ja sanoa ilkeitä
Asioista toiselle, toisesta ja toisen selän takana. Helppoa on vain lähettää viesti: "erotaan." , jos ei kiinnosta.
Tänä päivänä rakkaus on niin paljon. Se on rakkautta omaa äitiä kohtaan. Se on rakkautta lemmikkiä kohtaan.
Se on rakkautta omaa puolisoa tai kumppania kohtaan. Mutta se on paljon vaikeampaa. On suurta surua ja pettymystä.
Asiat vaikeutuivatkin parinkymmenen vuoden jälkeen vaikka tunne pysyy aina samana. Se on vain rakkautta!
Pitäisi osata yksinkertaistaa tuo rakkaus. Vahvistaa kakseuttanne ja pitää toista kädestä.
Pitäisi osata jakaa salaisuuksia.
Pitäisi suoristaa riidat, sillä kohta on jo huomenna. Vihaisina ei saa mennä nukkumaan!
Pitäisi hullaantua toisen kauneudesta.
Miksi? Siksi, että tämä on teidän yhteinen, vaarallisin, kohtaus elämässä.
Pitäisi osata tukea toista suurissa päätöksissä.
Pitäisi osata löytää korjattavaa, ei haukuttavaa sillä aina molempien ääni särkyy.
Pitäisi osata antaa periksi. Tämä ei ole kilpailu, paitsi siinä että kumpi rakastaa toista enemmän.
Eräs muusikko kertoo, että jos aamua seuraava hetki on ilta, niin te hukkaatte vuosia.
Pitää oppia toisesta valoisaan aikaan. Mutta pitää oppia pimeys myös.
Silloin kun arki toistaa itseään ja tuntuu harmaalta, keksikää yhdessä poikkeuksia.
Sillä yksikin kiitos oikeassa kohtaa voi kaikua kuukausia.
Minä sanoisin niin, että kun on hauras, on vahva. on kuin kallio.
Pitää luottaa itsensä elämän kyytiin. Vasta sitten voi nauttia sen matkasta.
Sinun kanssa.
Linda
