Tämä joulu ei ole samanalainen kuin muut joulut.
Tänä jouluna ei kipristä vatsanpohjasta paketeista paljastuvat lahjat.
Tämän joulun jälkeen mikään ei ole kuin ennen.
Onneksi olen perusluonteeltani iloinen ja seurallinen ihminen. Yksin ei ole niin helppoa olla kuin porukassa.
Päiviin saa nopeasti sisältöä, kun joku nappaa käsikynkkään ja vie sinut ostoksille. Ajatuksia on turvallista panna ajoittain hetkeksi sivuun, jotta on hetken helpompi hengittää. Tuntuu ihanalta naurahtaa pitkästä aikaa typeriä kommelluksia tai keskittyä kuuntelemaan, mitä muilla on kerrottavana. Vatsanpohjassa kipristää lasten puolesta, kun ajattelee, miltä lahjojen avaaminen tai perheen kesken ajan viettäminen voikaan heistä tuntua. Siinä ei tarvita suuria paketteja, ylenpalttista hössöttämistä tai ämpäritolkulla ruokaa. Riittää vain että on läsnä ja lähellä. Sitä minä toivon jokaiselle tekstiäni lukevalle. Yksikin ihminen riittää olemaan läsnä ja lähellä.
Vaikka toivon mielessäni että olisin ainoa, kenelle joulu ei ole enää entisellään, niin tiedän etten puhu totta. Meitä on paljon. Hautuumaat täyttyvät kynttilöistä. Ajatus lohduttaa hetkeksi mutta tuo myös ahdistusta siitä, miten he muut pärjäävät. Kamala määrä surua ja ikävää juhlapyhänä, jolloin rauhan ja läheisyyden sekä ilon tunteet ovat enemmän normaaleita. Ahdistus siitä, mitä juhlien jälkeen. Kuinka arkeni lähtee omalla painollaan kulkemaan? Kuinka monta päivää, viikkoa tai vuotta ajetaan
sitä aiemmassa tekstissäni mainitsemaa vuoristorataa, ennenkuin hätäseis -nappula löytyy?
Kuinka olla yksin muttei yksinäinen?
Nämä polut meidän on kuljettava ja koettava. Nämä tunteet meidän on läpikäytävä ja tunnettava. Nämä päivät on mentävä, ajan kuluttava, vuosien vierittävä. Ja sitten joskus, rauhoitutaan ja katsotaan omaa ajankulua taaksepäin, toivottavasti tyytyväisenä ja onnellisena kaikesta. Joten ennen sitä kehotan kaikkia meitä tulevien päivien, ajan kulumisen ja vuosien vierimisen keskellä täyttämään ne hetket ihmisillä ja asioilla, jotka tekevät onnelliseksi. Täytetään arki pienillä asioilla, kerrotaan kun rakastetaan ja annetaan anteeksi. Sitähän joulu on.
Minulla on paljon kysymyksiä, joihin kukaan ei ole osannut antaa järkevää vastausta. Minulla on paljon ikävää, jota kukaan ei tule täyttämään. Minulla on paljon hämmennystä ja ymmärtämättömyyttä, jota kukaan ei osaa puolestani ratkaista. Minulla on myös paljon rakkautta, josta kaikki minulle tärkeät ihmiset saavat osansa -- jokainen yhtäpaljon.
