Hauras. Vahva. Kallionkaltainen.

Rakkaus.
Se tunne

...

Alakoulussa rakkaus oli niin ihanaa. Piilossa.
Koskaan ei saanut kertoa sille pojalle tai tytölle, että oli ihastunut. Juuri häneen.
Juuri sen pojan hölmöilyt tunnilla on ihanaa katseltavaa.
Ja juuri tuon tytön urheilullisuus viehättää.
Tehtiin tyttöjen kesken top-listoja, jotka vaihtuivat viikoittain ja josta keskusteltiin
Aina koulun ruokalassa ja kirjevihkoissa, muistatteko?
Jos joku alkoii seukkaamaan, oli melkein noloa olla yhdessä ja pitää kädestä kiinni.
Seukkaaminen tapahtui kännykän viesteissä ja kotipuhelimen avulla. Niin ja sitten äiti ihmetteli
Kalliita puhelinlaskuja!

Yläasteelle mentäessä seukkaaminen ja rakkauden käsite muuttui. Siitä tuli yhtäkkiä hyväksyttyä.
Piti olla ii2- ja galleria-kuvapalvelussa kuvia suudelmista ja haleista teidän kahden kesken.
Oli suukottelua välitunnilla ja kädestä pidettiin tiukasti kiinni. Mitä tapahtui? Eihän me
Ainakaan vielä silloin kasvettu aikuiseksi eihän? Alakoulussa seukattuani yhden pojan kanssa menimme
Treffeille läheiseen puistoon. Emme puhuneet juuri mitään ja se oli huippua! Laskettiin alas liukumäkeä
Ja siitä riitti puhuttavaa viikoiksi. Yläasteella piti olla jotain säpinää. Mitä enemmän porukkaa, sen parempi.
Rakkaus oli niin näkyvää ja tuntuvaa. Paljon ihania viestejä, mitä lukea kavereiden saapuneet-kansiosta
Ja paljon yhteisiä salaisuuksia. Jos kumppanin kanssa tuli riitoja, sitä vaan ei nähty muutamaan päivään ja kaikki oli hyvin. Tai sitten järjestettiin jumalaton kohtaus. Silti kaikki oli hyvin.

Lukion penkillä rakkaus on aikuisen elämän tavoittelua. Yritetään yhdessä ostaa ruokaa, jota molemmat voivat syödä.
Valitaan yhdessä elokuva, jota katsellaan illalla popkornien kera.
jostain syystä tässä vaiheessa osataan ottaa mukaan aikuisten riidat. Osataan olla mustasukkaisia ja sanoa ilkeitä
Asioista toiselle, toisesta ja toisen selän takana. Helppoa on vain lähettää viesti: "erotaan." , jos ei kiinnosta.

Tänä päivänä rakkaus on niin paljon. Se on rakkautta omaa äitiä kohtaan. Se on rakkautta lemmikkiä kohtaan.
Se on rakkautta omaa puolisoa tai kumppania kohtaan. Mutta se on paljon vaikeampaa. On suurta surua ja pettymystä.
Asiat vaikeutuivatkin parinkymmenen vuoden jälkeen vaikka tunne pysyy aina samana. Se on vain rakkautta!
Pitäisi osata yksinkertaistaa tuo rakkaus. Vahvistaa kakseuttanne ja pitää toista kädestä.


Pitäisi osata jakaa salaisuuksia.

Pitäisi suoristaa riidat, sillä kohta on jo huomenna. Vihaisina ei saa mennä nukkumaan!

Pitäisi hullaantua toisen kauneudesta.

Miksi? Siksi, että tämä on teidän yhteinen, vaarallisin, kohtaus elämässä.


Pitäisi osata tukea toista suurissa päätöksissä.

Pitäisi osata löytää korjattavaa, ei haukuttavaa sillä aina molempien ääni särkyy.

Pitäisi osata antaa periksi. Tämä ei ole kilpailu, paitsi siinä että kumpi rakastaa toista enemmän.


Eräs muusikko kertoo, että jos aamua seuraava hetki on ilta, niin te hukkaatte vuosia.
Pitää oppia toisesta valoisaan aikaan. Mutta pitää oppia pimeys myös.
Silloin kun arki toistaa itseään ja tuntuu harmaalta, keksikää yhdessä poikkeuksia.
Sillä yksikin kiitos oikeassa kohtaa voi kaikua kuukausia.

Minä sanoisin niin, että kun on hauras, on vahva. on kuin kallio.

Pitää luottaa itsensä elämän kyytiin. Vasta sitten voi nauttia sen matkasta.
Sinun kanssa.



Linda

Vahva sisältäpäin

Näin ensimmäisten lumihiutaleiden leijaillen olen pohtinut omia tavoitteitani. Saavutuksia ja unelmia.
Mitä olen tähän asti saavuttanut? Olenko itsestäni ylpeä? Onko vielä joitakin haaveita,
Joita minun tulisi toteuttaa?

Olin entisessä työpaikassani polttavien silmien alla. Ne silmät yrittivät päivä päivältä turruttaa
minua. Ne yrittivät sitä häikäilemättömästi jättämällä kiitokset ja kumarrukset väliin, ja täytyy myöntää
heidän osittain onnistuneen siinä. Olin hiljaisempi, alakuloisempi ja väsyneempi kun arvasinkaan.
Joku lause, ja minä sain tarpeekseni. En ollut sen arvoinen. Kenellä meistä on oikeus antaa
sellaista palautetta, joka latistaa toisen täysin. Kuka keksi sellaiset portaat, joille ihminen asetetaan ja
ylemmällä portaalla olevat voivat potkia päällesi kiviä. Minä en sellaisia portaita keksinyt, enkä aio
sellaisilla portailla keikkua. meidän kaikkien pitäisi saada ja antaa toisillemme rakentavasti palautetta.
Sen on oltava rehellisesti sanottuna totta. Palkitsevaa ja sellaista, että haluat kehittyä enemmän ja enemmän.
Oli palaute sitten hyvää tai huonoa.
Minä lähdin ja hyvä niin. Sain ensiluokkaisesti tapahtuvaa palautteenantoa sekä kannustusta ja ihanaa ilmapiiriä.
Olin ylpeä itsestäni ja tekemästäni päätöksestä.

Täytyy myöntää itseni olleen myös vahva tilanteissa, joissa en aiemmin osannut olla vahva.
Olen oppinut sen, että on taisteltava äänensä kuuluviin. On hetkiä milloin tulee olla vain hiljaa,
Mutta monesti oman mielipiteesi ja tunteistasi kertominen on hyvästä. Joku sanoi joskus ettei avoimessa
ihmisessä ole mielenkiintoa, mutta minä ajattelen toisin. Sellainen on vahva ihminen. vahva ihminen on oma itsensä,
Joka kertoo asiat sellaisina kuin ne ovat. Vahva ihminen ottaa rohkeasti olkapään, johon itkeä.
Vahvalla ihmisellä on sellaisia ystäviä, jotka kiinnostuvat hänen asioistaan aidosti ja kiertelemättä.
Vahvat ihmiset eivät kaada muita maahan ja nauti muiden menetyksestä, vaan kasvattavat omilla kokemuksillaan
Vahvempaa minäänsä. Eivät kerjää turhaa sääliä. Surevat, ja jatkavat sitten elämäänsä.
Sellaisista ihmisistä minä pidän. Sellainen ihminen minä olen. Tässä kohtaa mantranani toimii myös ihoonikin ikuistettu lausahdus:

" The biggest mistake u could ever make is being too afraid to make one "

Vahvoilla ihmisillä on unelmia. Minun unelmani on hankkia oma perhe, joka on täynnä vahvoja ja ihania ihmisiä.
(Lue: myös eläimiä!). sellaista rahaa ei ole korvaamaan sitä, kuinka vahvan perheen olen itse saanut.
Se perhe on opettanut minut tavoittelemaan juuri sitä, mitä itse haluan ja ajattelemaan aina onnistuvani, mihin tahansa ryhdyn. On minullakin rahallisia haaveita, kuten saada oma valkoinen flyygeli ja äänitysstudio kotiin.
Haluan myös ison omakotitalon, missä riehua monen koiran kanssa. Uskon kuitenkin, että ilman vahvaa omaa itseäsi - sinua - et tule saavuttamaan mitään materiaalista tai materiaalitonta haavettakaan. Ensin täytyy tehdä
Oman itsensä kanssa töitä, jotta voi tehdä työn oman haveensa eteen. Jossakin nurkan takana tuo haave odottaa
Kärsimättömänä toteutumistaan ja sitä että olet valmis.

Meillä pitää olla haaveita. Pieniä ja suuria, materialistisia tai "ilmaisia". Sellaisien haaveiden avulla
Me jaksamme näiden lumihiutaleiden tulon odottaen kevättä. Äläkä turhaan sure, jos yksikään haave ei ole vielä
toteutunut. Minulla on aikaa, sinulla on aikaa. Ilman turhautumisen tunnetta elämähän olisi tosi ennaltaodotettua,
Vai mitä?


Sellainen on vahva ihminen. sellainen ihminen minä olen.


-Linda

Tänään meillä on iloisia suru-uutisia

Taas valo viiltää taivaanrantaa
se päivän yöstä erottaa.
On tullut aika pois se antaa,
jota niin paljon rakastaa.
Sen järjellä me ymmärrämme,
kun toinen lähtee, toinen jää.
Vain pieni lapsi sisällämme,
ei sitä tahdo käsittää.


Toinen lähtee. Toinen jää.
Toisen elämän on loputtava, jotta toinen voi rakentaa uutta elämää.
Sinä lähdit, mutta jälkikasvusi jatkaa perintöä. Sinun perintöä.

Kymmenen vuotta sitten minä olin yhdentoista, ja kesäloman alkaessa odotin innolla, että tavataan.
Olit pyydystänyt pienet pupuset "karhuhäkkiin", jotta voisimme keksiä niille nimiä. Oli Harmua ja Tikrua.
Pabloa ja Pattia. Talvisin ruokit puput, jotta ne odottaisivat taas kevään tullen meitä.
Sinä lämmitit meille saunan, jotta voisimme saunoa ja uida monta kertaa päivässä.
Sinä keräsit risut ja kokosit ne yhteen isoon kasaan. Me poltimme sitä joka juhannus. Sinä korjasit laiturin,
jotta voimme hyppiä siitä Päijänteeseen.
Sinä muussasit perunan ja lihan mössöksi, lisäsit voinokareen ja kerroit siten ruoasta tulevan parasta mahdollista.
Yksi varpaistasi oli jäänyt moottorin alle.
Hait verkoilla aina kalaa pöytään. Joka päivä syötiin "papan kalaa".

Hyvää matkaa, hyvää matkaa,
kulje kanssa enkelin.
Hyvää matkaa, hyvää matkaa,
sinua paljon rakastin.

Sitten sinä sairastuit.

Sinä et enää tuntenut minua. Et itseäsikään.
Kävin silti luonasi soittamassa ja laulattamassa sinua. Laulun sanat muistit,
ja hymyilit minulle. Muutkin hymyilivät.

Niin monet kerrat tähän rantaan
olemme tulleet ennenkin.
Jättäneet kahdet jäljet santaan,
nyt yhdet vain vie takaisin.
Siis hyvää matkaa ystäväni,
en enää puhu enempää
tärkeimmän tiedät, ja se riittää
muu on nyt yhdentekevää!

Olet tullut tiesi päähän. Yhdet jäljet johtavat enää mummulaan.
Sinä sait kokea paljon. Sait paljon lapsia, jotka kertovat sinusta omille lapsilleen.
Näit lapsenlapsesi, jotka tekivät sinut aina onnelliseksi käydessään.
Sait kokea voitontunteen, josta osoituksena mummulan hylly vilisee palkintoja.
Teit aina kovasti työtä.
Opetit omat lapsesi pitämään jalat maassa ja tavoittelemaan sitä, mitä kukin haluaa.
Opetit minut tekemään työtä - ja toiselle hyvää.

Hyvää matkaa, hyvää matkaa,
kulje kanssa enkelin.
Hyvää matkaa, hyvää matkaa,
sinua paljon rakastin.


Tänään meillä on iloisia suru-uutisia.
Sinun vahva sydän antoi luvan lentää.
Sinun vahvat kätesi ripustautuvat pilven reunalle, ja torjuvat kaiken pahan, mitä meille tulee eteen.
Sinä olet vapaa.

Tiedä, että me rakastamme sinua. Tulemme aina rakastamaan.
Muista sanoa toiselle papalleni terveisiä.
Pitäkää yhdessä minusta huolta.

- Lilli

(Sanat ovat Petri Laaksosen kappaleesta Hyvää matkaa)

RV -pömppömaha

Koko facebook News feedini on täynnä joko RV13+2 -tyylisiä tilapäivityksiä, kuvia pienestä pömppömahasta, tai ultrakuvasta.
En tiedä enää mitä ajatella.

Lähinnä kauhistuttaa, että olenko tosiaan tullut "siihen ikään" että on aika hankkia lapsia?
Vai ovatko ajatukset ja tavat muuttuneet, jonka johdosta me vain teemme aikaisemmin lapsia?
Ja onko niillä lapsilla jo 13 viikkoisena facebookissa profiili, sillä kuvia postataan jo siitä lähtien. Tämä kaikenlainen sometus..

Tapasin viikonloppuna lapsuudenystävääni, joka kommentoi tätä aihetta näin: "etkö sä Lilli ole aina halunnut lapsia nuorena?"
Mietin hetken, ja vastasin myöntävästi. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että haluaisin lapsia nyt. Pikkuinen pallero olisi vain tiellä -jos näin rumasti voi sanoa- ja toisekseeen, minulla on jo ihan tarpeeksi tuo karvakasalapsi ja sen kommellukset.
Haluan kyllä lapsia nuorena, mutta olenhan minä nuori viiden vuoden päästäkin, eikö?

"Täytyy olla itse vahva ja osattava arvostaa itseään, ennenkuin sitä arvostaa toista ja on tukena ja turvana"

Koska sitä sitten on valmis ja tarpeeksi aikuinen hankkimaan lapsen ? Yhden uutisen linkki vei minut kyseisen äidin blogiin,
jossa hän oli kohdannut kommentteja siitä, kuinka teiniäiti hän on. Jos oma äitini saisi nyt 50 -vuotiaana lapsen, häkeltyisin varmaan yhtä paljon kuin hän siitä, että minä olisin ollut 17 -vuotiaana raskaana. Mutta mikä se aika on, millä välillä lapsenteko on normaalia ja yhteiskunta sen hyväksyy mukisematta ?

Hoidin reipas kuukausi takaperin kahta pientä lasta, joista toinen oli 2-vuotias, ja toinen alle vuoden. Vanhempi oli niin huomionhakuinen, koko ajan tuli katsoa hänen tekosiaan ja taputettava tai seurattava katsomaan uutta pinkkiä vyötä. Nuorempi oli oppinut juuri konttaamaan ja laittamaan kaiken maailman murut nurkista suuhunsa. Voitte kuvitella, kuinka ympäri juoksin, että kummallakin olisi mukavaa eikä suuhun kulkeutuisi mitään sinne kuulumatonta. Neljä tuntia myöhemmin astuessani autoon ja mennessä kotiinpäin olin aivan poikki. Huokaisin vain että "onneks mulla ei ole lapsia". Koira riittää vallan mainiosti. Tätini tämän kerrottuani tokaisi että "omia lapsiaan hoitaa kuitenkin eritavalla". Äidit tietää. Minä en, koska en ole äiti.

Sitten, kun itä saa lapsen, niin sitä saa lapsen. turha sitä on muiden päivitellä, kuinka hyvä tai huono äiti siitä on -
äidit tekevät virheitä. Niin tekevät isät ja lapsettomatkin. Turhaa on miettiä, olisiko hän parempi äiti 19- vai 34 -vuotiaana.
Tärkeintähän lapselle on, että äiti on läsnä ja rakastaa. Sitä tekee varmasti kaikki omille lapsilleen, olivat sitten nuoria tai vanhoja, yh-vanhempia tai suurperheitä.

Jonain päivänä minäkin -^ olen hyvä. Äiti.

- Lilli

Rypistetty mutta tärkeä

Tänään haluaisin kertoa teille tositapahtuman, jonka luin aiemmin päivällä;

Tuttu luennoitsija aloitti luentonsa näin. Tilaisuudessa oli 200 henkilöä. Hän kysyi; "Kuka haluaa tämän rahan?" Kaikki kädet nousivat ylös.

Luennoitsija sanoi, että hän antaa rahan jollekin, mutta sallikaa minun ensin tehdä jotain sille, hän jatkoi ja kurttasi setelin ja kysyi, kuka sen vielä huolisi.. ja kaikkien kädet nousivat ...edelleen ylös.

"No, entä jos minä teen näin." Hän pudotti setelin maahan ja astui sen päälle ja hieroi sitä lattiaa vasten kengällään. Hän nosti sen ylös tosi ryttyisenä ja likaisena, ja kysyi, että mahtaako kukaan enää huolia sitä. Jälleen kädet nousivat ilmaan.

Hän sanoi: "Ystäväni, olette juuri oppineet hyvin arvokkaan läksyn. Nimittäin sen, ettei ollut väliä mitä rahalle tehtiin, Te halusitte sen silti, koska se ei ollut menettänyt arvoaan.

Usein elämässämme me putoamme, kompuroimme ja likaannumme tekemiemme päätösten takia ja tiellemme tulevien olosuhteiden takia. Tunnemme olevamme arvottomia, mutta ei väliä mitä on tapahtunut tai tulee tapahtumaan, Sinä et koskaan menetä arvoasi, Sinun arvosi, likainen tai puhdas, rikkoontunut tai hitusen rypistynyt, Sinä olet korvaamaton edelleen niille jotka Sinua rakastavat.

Elämämme arvo ei tule siitä mitä me teemme tai siitä mitä tiedämme, vaan siitä mitä me olemme.

Sinä olet sellainen. Älä koskaan unohda sitä!

Hyvää tulevaa viikkoa toivottaen
Linda