Kotonani tallustelee kaksi hyvin erilaista otusta. Niille tapahtuu joka päivä jotain uutta. Ne kokevat jonkin arkisen asian niin ihmeelliseksi ettei itsekään osaa olla äimistelemättä. Ajattelin jakaa heistä löytyvän ajatuksen. Kerrataan vielä poikien lähtökohdat:
Jolle = Olen oikealta nimeltäni Raymondan Jolly Jumper ja rodultani norfolkinterrieri. Ikää minulla on viitisen vuotta ja siihen nähden olen yllättävän fiksu. Sisko on opettanut minulle paljon temppuja kuten istu, maahan, läpyt, kieri, paikka ja sen, kun lelua ei saa ottaa ja pitää vaan tuijottaa sitä ja odottaa koska saa luvan. Rakastan possunkorvia ja yksinäisyyttä. Siksi viihdyn paljonkin veljen huoneessa sängyn alla. Eniten kiihdyn autoista -paras on roska-auto- ja tietysti toisista koirista. Ulkona minuun on turha kohdistaa käskyjä tai yrittää keskustella; saan olla ulkona vapaana ja mennä miten huvittaa joten miksi kuunnella käskyjä kun niitä saa kotona kuulla ihan tarpeeksi. Jos Minulle huudetaan tai moititaan, minun on helppo lepytellä pyöristämällä suklaanruskeat silmäni ja viimeistään ihminen leppyy, kun tulen tuuppimaan kädestä ja inahdan jonkinnäköisen anteeksipyynnön. Kotona on kivoja ihmisiä: mamma ruokkii, iskän mukana pääsee aina mökille, lilli jaksaa painia ja miikka lenkittää. Mökki on paras paikka. Sieltä en lähtisi ikinä. Vahtisin joka päivä ovella ettei rosvoja tule ja välillä nukkuisin. Sellainen minä vain olen.
Hugo = Iältäni olen vasta vajaa vuoden , mutta onneksi helmikuussa ystävänpäivänä täytän yksi. Rodultani olen kääpiösnauseri ja erittäin hurmaava poika. Jolle -veikka osaa paljon paremmin asioita ja ymmärtää niitä, joten minun ei tarvitse keskittyä siihen. Siksi voin olla hieman tyhmä ja ulapalla asioista, kun tiedän että vanhempi aina huolehtii minusta. Saan kuitenkin olla vielä alle yksi. Tykkään olla sylissä ja paijattavana toisin kuin Jolle ja rakastan nukkua selälleen, tassut pystyssä. Syön ihan mitä vain minulle annetaan, eniten maistuu tietysti lenkkimakkara iskän leivän päältä. Mamma ja Lilli sanoo että Jolle ajattelee yläpäällään ja minä alapäällään, mutta ne ovat vain kateellisia kun olen niin huoleton. Rakastan kiljua kuin porsas kun joku tulee ovesta kotiin ja vihaan eniten sitä kun jään yksin. Kukaan ei ole kanssani leikkimässä ja sitten tulee tylsää. Hauskinta pilaa on repiä sanomalehtiä ja kukkien lehtiä lattialle ja kantaa eteisestä kymmenittäin kenkiä ympäri taloa. Minua ei voi koskaan syyttää pahanteosta, koska seuraan veljen jalanjälkiä enkä ymmärrä mistään mitään. On helppoa pistää tekoset isomman syyksi !
Molemmista koirista saa kirjoitettua tuossa tuokiossa noinkin paljon asiaa. Eikä ihme, että rakastan heitä niin paljon. Koskaan kotona ei ole liian hiljaista ja kukaan ole niin onnellinen kuin hauvat, kun tulet kotiin. Eivät ne voi mitään , että sateellakin on päästävä ulos pissalle ja äkkiä huomaa olevansa hassulla tavalla onnellinen sateesta. Parhainta on vaikeina päivinä kun mikään ei tunnu menevän kohdalleen ja kaikki tuntuvat vihaavan sinua; aina on kaksi humanteria leikkimässä ja tekemässä kaikkensa, jotta sinullekin tulisi onnellinen olo. Ja yksi katse riittää parantamaan haavoja jo huomattavasti. Niistä on kyllä suuri vastuu mutta niin paljon enemmän iloa, kuin harmia aamulehtisilpun seassa. Pojista on tullut minulle yksi kulmakivi ja jos vain kaupassa olisi, hakisin sellaisen pillerin niille, ettei niiden koskaan tarvisi mennä koirien taivaaseen. Niin rakkaita nekin ovat minulle!
Jolle = Olen oikealta nimeltäni Raymondan Jolly Jumper ja rodultani norfolkinterrieri. Ikää minulla on viitisen vuotta ja siihen nähden olen yllättävän fiksu. Sisko on opettanut minulle paljon temppuja kuten istu, maahan, läpyt, kieri, paikka ja sen, kun lelua ei saa ottaa ja pitää vaan tuijottaa sitä ja odottaa koska saa luvan. Rakastan possunkorvia ja yksinäisyyttä. Siksi viihdyn paljonkin veljen huoneessa sängyn alla. Eniten kiihdyn autoista -paras on roska-auto- ja tietysti toisista koirista. Ulkona minuun on turha kohdistaa käskyjä tai yrittää keskustella; saan olla ulkona vapaana ja mennä miten huvittaa joten miksi kuunnella käskyjä kun niitä saa kotona kuulla ihan tarpeeksi. Jos Minulle huudetaan tai moititaan, minun on helppo lepytellä pyöristämällä suklaanruskeat silmäni ja viimeistään ihminen leppyy, kun tulen tuuppimaan kädestä ja inahdan jonkinnäköisen anteeksipyynnön. Kotona on kivoja ihmisiä: mamma ruokkii, iskän mukana pääsee aina mökille, lilli jaksaa painia ja miikka lenkittää. Mökki on paras paikka. Sieltä en lähtisi ikinä. Vahtisin joka päivä ovella ettei rosvoja tule ja välillä nukkuisin. Sellainen minä vain olen.
Hugo = Iältäni olen vasta vajaa vuoden , mutta onneksi helmikuussa ystävänpäivänä täytän yksi. Rodultani olen kääpiösnauseri ja erittäin hurmaava poika. Jolle -veikka osaa paljon paremmin asioita ja ymmärtää niitä, joten minun ei tarvitse keskittyä siihen. Siksi voin olla hieman tyhmä ja ulapalla asioista, kun tiedän että vanhempi aina huolehtii minusta. Saan kuitenkin olla vielä alle yksi. Tykkään olla sylissä ja paijattavana toisin kuin Jolle ja rakastan nukkua selälleen, tassut pystyssä. Syön ihan mitä vain minulle annetaan, eniten maistuu tietysti lenkkimakkara iskän leivän päältä. Mamma ja Lilli sanoo että Jolle ajattelee yläpäällään ja minä alapäällään, mutta ne ovat vain kateellisia kun olen niin huoleton. Rakastan kiljua kuin porsas kun joku tulee ovesta kotiin ja vihaan eniten sitä kun jään yksin. Kukaan ei ole kanssani leikkimässä ja sitten tulee tylsää. Hauskinta pilaa on repiä sanomalehtiä ja kukkien lehtiä lattialle ja kantaa eteisestä kymmenittäin kenkiä ympäri taloa. Minua ei voi koskaan syyttää pahanteosta, koska seuraan veljen jalanjälkiä enkä ymmärrä mistään mitään. On helppoa pistää tekoset isomman syyksi !
Molemmista koirista saa kirjoitettua tuossa tuokiossa noinkin paljon asiaa. Eikä ihme, että rakastan heitä niin paljon. Koskaan kotona ei ole liian hiljaista ja kukaan ole niin onnellinen kuin hauvat, kun tulet kotiin. Eivät ne voi mitään , että sateellakin on päästävä ulos pissalle ja äkkiä huomaa olevansa hassulla tavalla onnellinen sateesta. Parhainta on vaikeina päivinä kun mikään ei tunnu menevän kohdalleen ja kaikki tuntuvat vihaavan sinua; aina on kaksi humanteria leikkimässä ja tekemässä kaikkensa, jotta sinullekin tulisi onnellinen olo. Ja yksi katse riittää parantamaan haavoja jo huomattavasti. Niistä on kyllä suuri vastuu mutta niin paljon enemmän iloa, kuin harmia aamulehtisilpun seassa. Pojista on tullut minulle yksi kulmakivi ja jos vain kaupassa olisi, hakisin sellaisen pillerin niille, ettei niiden koskaan tarvisi mennä koirien taivaaseen. Niin rakkaita nekin ovat minulle!
