sunnuntai 29. huhtikuuta 2012

Montako euroa minä maksan?

Rakas päiväkirja, Monta päivää olen miettinyt niitä asioita, mitkä tekevät jokaisesta meistä erilaisen. On erilaisia vaatteita, luonteenpiirteitä ja mieltymyksiä. Jokainen päivä saan lukea niitä lukemattomia uutisia ihmisistä, jotka menettävät henkensä. Toinen luonnollisesti, toinen ei. Kun Whitney Houston kuoli, menot olivat kuin karnevaalit, ja hautajaisiin satsattiin ylimalkaisesti! Mikä määrää sen, kuinka arvokkaita olemme? Kaunis kesäaamu. Mies ajaa kolmen promillen humalassa koulusta kävelevän tytön päälle ja tyttö menehtyy. Uutiset pursuavat itkuisia omaisia, gallupeja samasta asiasta miljoonin eri tavoin, ministerien haastatteluja siitä, kuinka lakeja tulisi tiukentaa jne. Tyttörukka. Elämä edessä. Viikon kuluttua samainen mies ajaa uudestaan -tällä kertaa ehkä kahden promillen humalassa- vanhan miehen päältä. Kyseisellä miehellä ei ole omaisia ja alkoholi on varjostanut hänenkin elämäänsä. Tälläkin kertaa uutiset pursuavat, mutta aihe on eri : "Sama mies taas kännissä" -- "Mies ajoi kaksi kertaa ihmisen päälle". Alle jäänyt tuntematon mies jäikin unholaan. Olen siinä mielessä samoilla linjoilla ajatuksen kanssa, jonka mukaan nuorien kuuluisi saada elää tapahtumatäyteinen elämä, eikä kuolla nuorena. Mutta olit sitten nuori, tupakoiva juoppo, perheenisä, leski tai jokin muu, toivoisin kaikkia kohdeltavan samoin. Kaikki me olemme ihmisiä ja näin samanarvoisia. Toinen minua mietityttänyt ilmiö on ihmisten lokeroiminen. Jo ala-asteella nuoret laitetaan liikuntatunnilla riviin, opettaja valitsee kaksi oppilasta eteen ja sanoo heille, valitkaa yksi kerrallaan joukkueenne. Kaikki me tiedämme, ettei kauneinta ja kivointa tyyppiä valita viimeisenä. Jo nuorena pitäisi tuntea kuuluvansa porukkaan ja olevansa tasa-arvoinen muihin verrattuna. Tai entä se iänikuinen väärinvastaaminen? Sehän on noloa ja muut välitunnilla tirskuvat siitä, kuinka tyhmän vastauksen annoit äidinkielen tunnilla. Aina minua hassuttanut tilanne oli se, kun mummoni sanoi että "äänestäisin sitä Haavistoa muttakun se on homo." Mitä merkitystä on ihmisen siviilisäädyllä tämän työntekoon liittyen, vaikka kuinka olisikin edustustyö ? Osasit sitten ajaa pyörällä tai et, niin sinä olet ainutlaatuinen. Vihaat sitten siivoamista tai et, olet ihan normaali ihminen. On sinulla sitten ärrävika tai ei, sillä ei ole merkitystä. Sisin on se, mikä merkitsee. -Lilli