Samanlainen, mutta erilainen

Jokin tunkeutuu nenääsi.
Kesä tuoksuu kukille ja auringolle. Näet poikaystäväs ja hän tuoksuu
miehekkäälle. Juuri ostettu partavesi tunkeutuu sieraimiin ja sitä kautta aivoihin
ja tajuat, että vau! tyyppi tuoksuu viehkeälle.
Hajuaisti on aika hieno juttu!

Jokin katsoo sinua.
Äitisi katsoo sinua lempeillä silmillään ja tiedät, että hän rakastaa sinua.
Näet ehkä ensimmäisen lumihiutaleen talven alussa, joka leijailee hennosti maahan.
Saat vielä joskus nähdä niitä kauniita nähtävyyksiä, joita sijaitsee ympäri maailmaa.
Voit nähdä lähelle, kenties jonkin ihmisen sisälle. Tai sitten voit nähdä niin kauas kuin horisontti vain kantaa.
Näköaistikin on melko makeeta!

Jokin koskettaa sinua.
Käsi on yhtäkkiä kädessäsi lujasti kiinni ja se tuntuu hyvälle.
Rakkaus, viha, kateus, myötätunto... kaikki ne ovat ihmeellisiä asioita, jotka pyörivät hurjasti ympyrää pääsi sisällä. Mikä niistä on oikea? Niitähän on niin monta! Kaikki ovat sinua varten!
Ne voivat toki mennä joskus hieman sekaisinkin, mutta anna olla.
On hienoa saada tuntea jokaikinen niistä. Tuntea, kuinka iho kääriytyy kananlihalle kylmästä tai kuinka toinen ihminen välittää.
Tuntoaistihan se!

Jokin huutaa sinua.
Tiedät ettet ole kaukana, koska ääni kantautuu korvaasi niin lujaa. Ah, se onkin ystäväsi.
Puhelimen soittoääni kantautuu laukusta, koira huutaa ulkona, lapsi parkuu sisällä ja puut humisevat yöllä tuulessa. Luontokaan ei olisi mitään, jos sen ihania ääniä ei kuulisi. Musiikkiakaan ei olisi. Ihmisten puhe olisi kadonnut ja kaikki tekeminen olisi vain äänetöntä. Veikkaisin, että olisi melko tyhjää.
Vau, miten hienoa että meillä on kuuloaisti!

Meissä ihmisissä on jotain piirteitä, jotka yhdistävät meitä, niinkuin esimerkiksi kyseiset aistit.
Mutta jokaisella ihmisellä on silti erilaiset tuntemukset, kuulot, hajut ja näöt. Miten se voi olla mahdollista ? Niinkuin jokainen vaahteranlehti on samanmuotoinen, yksikään ei ole täysin samanlainen. Yksikin pieni viiva lehden terällä tekee siitä ainutlaatuisen, erilaisen. On vain hyvä, ettemme jokainen tunne samoin, haista samoin, äännehdi samoin tai kuule samoin. Ollaan kaikki vaan omia itseämme. Se riittää. Onhan niitä aistejakin sitten melkein yhtämonta erilaista !