Mitä sä mistään tiedät. Sulla on kuitenkin rahaa, saat aina kaiken mitä haluat!
Edeltävän lauseen olen saanut kuulla lyhyessä ajassa yllättävän monta kertaa,
ja se on mietityttänyt aika paljon. Se on osittain tottakin. Mutten silti ymmärrä.
Molemmat vanhemmistani käyvät töissä. Isäni omistaa sähköfirman ja käy vielä lisäks kaupungilla töissä. Äiti taas on TAYS:ssa dialyysiosaston osastonhoitaja, minulle se tarkoittaa vaan suomeks johtajaa. Molemmat siis tienaa melko hienosti, ja se tarkoittaa minun kohdallani juurikin sitä, ettei rahasta ole ollut oikeastaan lainkaan ongelmaa. Onko se sitten loppujen lopuksi ainoastaan raha, mikä määrää sen, oletko onnellinen vai et?
Onhan se hienoa saada 18-vuotislahjaksi autokortti. Ei tarvitse sitten itse laskeskella tuskissaan rahoja ja miettiä, mikä riittää ja mihin vai riittääkö ollenkaan.
Mutta jos totta puhutaan, niin ei raha sijaitse aivan prioriteettilistan kärkisijalla. Kyllä siellä sijaitsee aivan joku muu, kuin materia. Jotain sellaista, mitä ei mielestäni rahalla voi koskaan edes ansaita eikä sitä voi rahalla sitten mitata. Se on sitä kaikkea läheisyyttä ja välittämistä.
Kunhan vain raha riittää omaan toimeentuloon, minkäänlainen miljonääri tuskin koskaan haluaisin olla. Ja eikö se niin mene että rahattomana olet onneton, mutta silti sinulla on vierellä ihmisiä, jotka välittää ja paljon omistavana rahaa riittää vaikka vessapaperiksi, mutta olo on enimmäkseen melko yksinäinen. Kumman siis kukin valitsee?
Olit sitten rikas tai köyhä, niinkuin olen sanonut että mitään henkistä et voi sillä paeta. On siis turha väittää, etteikö ongelmia olisi rikkaillakin. Eikä ihmisiä ole vain hyviä ja pahoja ihmisiä. Kaikissa meissä on pientä pahaa ahneutta ja hyvää positiivisuutta. Täytyy vain päättää, kumman puolesta toimii.
Ja tällä kertaa kallistun siihen, että joskus voi olla vain tyytyväinen kaikkeen siihen arvokkaaseen. Siihen mitä ei voi rahassa mitata. Ja siihen, minkä vuoksi tekisit mitä tahansa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti