Työsi on tehty.

Annan sinulle vettä. Silitän sinua päästä ja annan suukon. Kuiskaan sinun korvaasi, että olet paras ystäväni.

Sinä synnyit kesäkuussa 2005. Heinäkuun lopussa me odotimme sinua kotiin. Teimme keittiöön pienen alueen, johon laitoimme sinut ensimmäisiksi öiksi. Ulvoit ja vinguit. Miksei kukaan ota minua viereen? Sitten hiljenit ja nukahdit. Ja heräsit. Ja nukahdit.

Sellaista oli lapsuutesi. Menit tuulispäänä, ja yhtäkkiä nukahdit nurmikolle. Minä vain katselin ja ihastelin sinua. Kuinka joku voikaan olla noin pyytetön ja vilpittömän onnellinen kävyn kannikasta tai pienestä vinkuvasta possusta?

Opit todella nopeasti. Muutama viikko ja osasit jo istua ja antaa tassua. Minulla oli paljon aikaa sinulle ja opetin sinulle aina uuden tempun. Temppu toisensa perään ja yhtäkkiä osasit jo kieriäkin! Se hauskuuttaa muita aina ! Lempileikkisi oli kantaa tavaroita pitkin poikin asuntoa. Kouluun lähtiessä hain aamulla aina jonkun vaatekappaleen ruokapöydän alta. Milloin siellä oli rintaliivit, milloin kasa sukkia. Sinä vain kannoit ne uudestaan sinne.

Me äitini kanssa lähdimme viemään sinua tottelevaisuuskurssille. Jo pian huomattiin, ettei se ollut sinun juttusi. Koirannappulat eivät saaneet sinua liikahtamaankaan, pussissa piti aina olla nakkia tai leikkelettä. Kuka nyt mauttoman pikkupalleron vuoksi jaksaisi ahertaa? Sinä olet aina ollut oman tiesi kulkija. Jos päätit lähteä, niin muut seurasivat hölmönä perässä. Monesti olet mielessäni nauranut ja miettinyt, kuinka typeriä me ihmiset ollaankaan. Teit juuri niin kuin itse halusit. Ja jos et halunnut, lähdit pois tai olit piittaamatta. Meidän pitäisi ottaa mallia sinusta.

Viikon kohokohta sinulle on keskiviikko, kun roska-auto kurvaa pihaan. Miten lujaa voikin huutaa tuolle isolle rotjakkeelle, mikä kurvaa talomme edestä ohi! Sisällä sinua viihdyttää vinkuva porsas, siitä et ole luopunut. Entisen rikkouduttua tilalle ostettiin aina uusi. Välillä tuo porsas piti nostaa takan päälle "jäähylle", että vinkuääni lakkaisi hetkeksi. Sinä rakastat makkaraa ja varmaan söisit siitä itsesi ähkyyn. Olet varmasti sen tehnyt mummolassa ja mökillä jo ennenkin. Myöhemmin aloit jopa vaatia sitä ja muita herkkuja äänelläsi ja astelullasi kohti jääkaappia.

Paras muistoni on sinusta, kun matkustit kanssani mummolaan linja-autossa. Laitoin sinut koirakassiin ja sitten mentiin. En pelännyt yhtään, koska sinä olit kanssani, vaikka olitkin painava kantaa. Muistan myös sen, kun äitini kertoi sinun kadonneen mökillä juuri silloin, kun lähtöä oltiin tekemässä. Niinhän sinä aina teet. Piiloudut, koska et halua sieltä pois. Olet valmis selviytymään ja nauttimaan vapaudesta. Juuri tuona kertana olit minkin loukussa, josta sinut haettiin tuskastuneena. Monesti olemme sinun tempauksillesi nauraneet.

Sinulle sattui huonot jalat. Lonkka ei ole ollut lainkaan kupissa, jonka vuoksi olet syönyt nyt monta vuotta jo kipulääkettä. Lääke selvästi tepsi, koska olit iloinen ja vanhetessasi sait uutta virtaa. Hampaitakin sinulta on poistettu ientulehduksesi johdosta jopa 26 kappaletta. Sekään ei sinua ole hidastanut. Olet vain hiljaa tuijottanut muiden luun kalvamista ja vikissyt sen sitten itsellesi, kun se on tarpeeksi pehmeä sinun järsittäväksesi. Onhan siellä vielä puolet jäljellä, millä järsiä. Monesti pistit suuhusi jotain, mistä en tänä päivänäkään tiedä sen olevan. Se haju oli kuvottava, milloin kalan ja milloin kananmunan hajuinen.

Kaksi sanaa sinä osasit ja ymmärsit, vaikka joku olisi ne sanonut unissaan. Toinen niistä oli mökki. Sitä ei yhteen aikaan saanut sanoa edes ääneen, koska menit välittömästi oven eteen ja vikisit herkeämättä ulos autoon. Rupesimme käyttämään sanaa cottage,
Äm öö koo koo ii jne. Tiesit jo perjantaina kun ruskean pärekorin nosti eteiseen, että nyt pääsee saareen. Siksi opetin sinulle sanan huomenna. Et jäänytkään enää vinkumaan, vaan kiltisti menit nukkumaan, ja seuraavana aamuna siirryit ovelle odottamaan. Sinä olet sitten fiksu !
Toinen sana on kynnet. Vihasit sitä pennusta asti, kun leikattiin vahingossa yhtä kynttä liikaa. Ja senhän sinä muistat aina. Monesti juoksit karkuun sängyn alle kun sana ilmaantui lauseessa ja näytit vain hampaitasi. Ettäs kehtaatte. Tärisit kuin leikkauspöydällä ja joka kerta lahjonnan jälkeen olit hetken aikaa etäällä. Tänä päivänä tuo onnistuukin ilman kiinnipitämistä tai erityistä tärinää. En tiedä mitä tein, mutta jotain oikein - mielestäsi.

Kaksi päivää sitten äitini soitti että tulen katsomaan sinua. Sanoi ettet jaksa enää kauaa. Yhtäkkiä olit menettänyt kuulosi ja näkösi. Kylkeesi ilmaantunut patti kasvoi kasvamistaan ja horjutti tasapainoasi. Sinut on kannettu pellolle asioille ja sitten takaisin. Hengityksesi on raskasta ja hoipertelet talossa. Sinä olet jo vanha. Minä olen yrittänyt päästää sinusta palasta kerrallaan, jotta luopuminen ei olisi niin vaikeaa. Silti tullessani kotiin katsomaan sinua, aloin itkeä. Kuinka joku voi olla edelleen niin vilpitön?

Annan sinulle vettä. Silitän sinua päästä ja annan suukon. Kuiskaan sinun korvaasi, että voit mennä. Olet täällä tehtäväsi tehnyt. Kaikki tulevat muistamaan sinut. Kukaan ei koskaan unohda sitä, joka osaa kaikki sanat, tietää meidän ihmisten temput ja tekee juuri niin kuin itselle on parhaaksi. Tai ainakin kuvittelee olevan.

Sinä olet juuri niin rakas kuin tiedätkin olevasi. Ja olet ollut uskollinen ystäväni jo yli kahdentoista vuoden ajan. Suren, kun menet mutta jään iloitsemaan siitä, että sain tuntea sinut. Ja sain juuri sinut kotiini.

Sinulle on paikka Haukkasalossa. Siellä on minun paratiisini. Siellä on myös sinun paratiisisi.

Sinulle on paikka minun sydämessäni.