Tänään olen onnellinen. Tänään olen ylpeä kaikista niistä saavutuksistani, joita olen ehtinyt saamaan aikaan. Tänään olen tyytyväinen myös itseeni. Juuri tänään.
Olen ihmetellyt sitä, miksi me ihmiset alituiseen keksimme syitä, miksi juuri tämä päivä on se rankin ja mahdottomin. Milloin työpäivä on liian raskas tai lapset kiukkuavat uusia hampaitaan. Monesti kuulen "en jaksa"-lauseita. On ihan hyväksyttävää, että välillä tälläiset ajatukset valtaavat meidät. Mutta voisiko tätä väliaikaistaa? Saisinko enemmän aikaan, jos lakkaisin miettimästä niitä tuhansia tekosyitä, jotka ei oikeasti olisikaan esteenä. Varmasti.
Mitä sitten pitäisi tehdä? Ennen kaikkea olla tyytyväinen ja hyväksyä itsensä sellaisena kuin on. Se oman pääkopan sisällä oleva ääni keksii ne ajatukset, millainen tulisi olla ja mikä olisi hyvä ja paras sinulle. Se yrittää puskea sinua eteenpäin, joten anna puskea! Työnnä ne latistavuudet pois, kuuntele vain rohkaisevat ajatukset ja ota niistä onkeesi. Ihminen kehittyy eniten epämukavuusalueellaan.
Ole toisia kohtaan nöyrä. Ja kiitollinen niistä asioista, mitä juuri sinulla on. Meillä kaikilla on asiat jostain näkökulmasta katsottuna hyvin, joten pitäydytään siinä. Halutaan sitä lisää. Pelkkä haaveilu ei nyt auta, vaikka monesti siitä olen puhunutkin. Onnellisuuden eteen on myös tehtävä töitä. Kyse on sinun onnestasi, ei kenenkään muun.
Aloita heti tänään. Tänään voi löytää yhden asian, josta olla kiitollinen. Se voi olla hyvinkin pieni
asia, mutta saa sinun leukapielet ylöspäin. Kas niin, hymyilemään.
Minulla on tänään ystävät. Minulla on ne aina. Siitä minä ammennan voimaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti