On hauska kuulla ihmisten suusta, kuinka minulla ja äitilläni on ihan omanlainen (joskus vähän sairas) huumori. Olen siitä vain ylpeä, että äitin kanssa juttu lentää ihan omalla tavalla.
Eikä oikeastaan kenenkään muun tarvitsekaan ymmärtää meidän juttuja. Koska nehän on vain "meidän juttuja".
Se, miksi niin rakastan äitiä, on yksinkertaisesti helppoa sanoa. Sponsori on tietysti yksi syy.
Kuinka hienoa onkaan käydä rauhassa koulua ja jos tarvii rahaa, voi sitä äitiltä kysyä. Eikä tarvitse leivästä ja sängyssä nukkumisesta maksaa, kun on koti missä asua. Autokyydit on yhtä hienoa paikasta A paikkaan B ja ehkä vielä sinne C:kin. Mikään ei kuitenkaan voita äitin kanssa puhumista, joskus vähemmän asiaa, joskus asiaa.
Mutta ehkä niitä henkisiä puolia on enemmän, kuin noin materiaalisia. Äitin seurassa paras tunne on se, ettei mitään tarvitse esittää puolin ja toisin ja tiedän että kelpaan tällaisena. Äiti rakastaa minua omana itsenäni. Vaikkei kukaan muu sitä tekisi, niin tiedät että maailmassa on aina yksi henkilö, jolle kelpaat ja joka voisi tehdä vuoksesi mitä vain.
Äitiin on helppo luottaa ja puhua asioista niiden oikeilla nimillä, enkä tarkoita nyt vain yhtä asiaa. Äitin kanssa voi puhua oikeastaan ihan mistä vain. Oli se sitten tyhmä tai järkevä.
Tiedän, että äiti on mulle rehellinen eikä haluais mulle koskaan mitään pahaa. Ja voi luoja sellainen tunne tuo turvaa ja mielettömän hyvän mielen ! Äitille voi itkee ja huutaa ja raivota ja kuitenkin hän tietää, etten tarkoita sitä niinkään pahalla. Tunteitakin siis voi purkaa.
Mikä äitissä sitten on sellaista, mitä rakastan? On helppo löytää samankaltaisia piirteitä äitissä kuin minussakin. Ei ihme, olen kuitenkin puolet äitiä, kiitos geenien. Äiti on sellainen ihminen , joka ei turhasta valita ja jos ei ole mitään valitettavaa, niin sitten nauretaan ja pidetään hauskaa kunnolla. Asioista saa ja pitääkin puhua ja siinä äiti on hyvä. Hän osaa myös antaa ja pyytää anteeksi, mitä monet eivät enää osaakaan niin helposti. Yleisesti sellainen elämänhalu, mikä äitillä on, on aika hassua ja kivaa. On jännää huomata, kuinka melkein viiskymppisenäkin voit bailata ja käydä leffassa ja puhua vähemmän asiaa ja vaan nauraa. Mitä vielä? Urheilullisuus. Siinä en ole äitiini tullut, olen enemmänkin musiikki-ihmisiä mutta ehkä intohimo urheiluun on myös sitä puolta, että milloinkaan ei anneta periksi. Aina voi yrittää juosta 35 kilometriä ja tuntea olonsa voittajaksi. Ja jos jotain äiti päättää, on ihana nähdä kuinka se sen haluaa toteuttaa ! Äitissä on ihanaa myös se, kuinka se haluaa kuulua mun elämään, kysellä päivällä kuulumisia, pitää mun kanssa hauskaa ja tehdä oloni onnelliseksi. Ei siinä mitään muutakaan voi kuin hymyillä vaikka päivä näyttäisi muuten pelkältä harmaalta savulta ilmassa. Rohkeus tehdä asioita, kyky hoitaa ihmisiä niin henkisesti ja fyysisesti ja rakastaa niitä ihmisiä eniten, ketkä suurimmin merkitsee !
Tietyllä tavalla haluan olla kuin äitini aina ja siihen olen pyrkinytkin. On turha jäädä maahan makaamaan, huominen tulee kuitenkin. Ehkä äiti voisi sanoa tässä tilanteessa, jos olisi juossut pirkan hölkän ; "8. pirkan hölkkä takana. Polvet on sikana turvoksissa, mutta mitali on hieno!"
Äitin kädestä voi pitää aina ja tietää että se pelastaa sut, ja niin haluan sen olevan aina !
Rakastan sua, äiti<3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti