Olen joutunut asuntohakemuksen lähetettyäni pohtimaan paljon omaa itseäni, sitä millainen olen ja mitä haluan olla. Unohtamatta sitä aikuisuuteen kasvamista.
Yritin jo aikaisemmin kirjoittaa ajatuksiani, mutten saanut mitään ylös joten astuin pianoni viereen ja sain valmistettua melkein tunnissa ihan uuden kappaleen (josta olen tottakai ylpeä) mutta se kertoo aika hyvin tämän päivän tunnelmista ja haluan jakaa sen teidän kaikkien kesken ;
EN OLE YKSIN
"Yksinäisyys pelottaa
katson raosta kuitenkin
reppu maahan kolahtaa
joku hegittää täälläkin
Huoneet jatkuvat pohjoiseen
tahdon jatkaa vieläkin
muistan hänen minulle sanoneen
voit palata takaisin
Mikäs tässä yksin on olla
kun joku hengittää mun takana
liikkua tuulessa, vaan olla
kun joku muistuttaa mua todesta
En ole yksin
Jatkan omaa polkua eteenpäin
katson taakseni kuitenkin
jatkan siitä, mitä lapsena näin
en pahaa jatka ollenkaan
Opit vien varmasti mukana
ja jaan hyvää muillekin
muistan äidin, isän ja veljenkin
mutten unohda itseäni
Mikäs tässä yksin on olla
kun joku tähdittää mun unelmaa
liikkua tuulessa, vaan olla
kun joku haaveilee mun mukana
En ole yksin"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti